Kolmas korvatulehdus kolmessa kuukaudessa: seuraavaksi putket? + refluksikuulumiset
Filip täytti tänään 11 kuukautta ja eilen hänellä diagnosoitiin kolmas korvatulehdus kolmen kuukauden sisällä. Yay.
Ei sinänsä yllätys perheessä, jossa kaksi vanhempaakin lasta ovat korvakierrelapsia. Osasimme kyllä odottaa, että sama “valuvika” löytyy tästä kolmannestakin.
Filipin korvatulehdukset ovat silti hiukan erilaisia verrattuna Noan tai Iriksen tulehduksiin:
ne ovat paljon vähäoireisempia. Ei tarvita välttämättä kunnon kuumettta tai edes räkäisyyttä kun tulehdus on jo valmis.
Filipin ensimmäinen korvatulehdus iski syyskuun lopussa ja hän sai siihen antibioottikuurin. Muutama päivä kuurin loppumisesta samat oireet, jotka johtivat tulehduksen jäljille, palasivat. Filip oli todella räkäinen ja nukkui jopa meidän mittapuumme mukaan äärimmäisen huonosti.
Menimme varmuuden vuoksi heti lääkäriin, koska olimme seuraavana päivänä lähdössä syyslomareissulle Ruotsiin. Kokemuksesta tiedän, että Ruotsissa voi olla todella vaikeaa päästä lääkärille.
Ei kuitenkaan selvinnyt, että onko korvissa uusi tulehdus vai vanhan rippeet. Lääkäri totesi, että koska minulla on yhteenlasketusti yli kymmenen vuoden kokemus korvatulehduksista, hän kirjoittaa uuden kuurin ja aloitamme sen, jos oireet reissussa pahenisivat.
Niin ei käynyt, eikä kuuria siis aloitettu. Viikon reissun päätteeksi menimme taas ihanalle terveysasemallemme tarkistamaan tilanteen. Korvat olivat terveet.
Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen terveysasemaamme: Sinne on päässyt aina ja tilannetta on mieluummin seurattu kuin automaattisesti tarjottu uutta antibioottikuuria. Tuntuu, että meitä on ihan todella siellä kuunneltu. Meillä on myös vakuutus, mutta olemme valinneet käyttää myös terveysasemaa ihan siksikin, että tällaisena flunssakautena käyntejä lääkärissä kertyy kolmen lapsen kanssa pahimmillaan useita kuukaudessa jo pelkästään “tavallisten” asioiden, kuten korvatulehdusten takia. Siihen päälle vielä käynnit allergologilla ja muilla.. Rahaa palaa, ja vaikka niistä suuren osan saakin takaisin, voisi pahimmillaan olla monta satasta odottamassa korvauspäätöstä. Persaus ei kestä. Puskurirahasto vanhempainvapaalla, mikä se on?
Ensimmäinen antibioottikuuri siis tepsi ja korvat olivat terveet.
Mutta kun sitten elettiin taas muutama viikko eteenpäin, Filippiin iski jälleen jokin pöpö. Ja korviinhan sekin meni. Tuomiona uusi kuuri, joita on todellinen ilo syöttää lapselle, jonka suolisto on jo valmiiksi rullalla. Mutta minkäs teet.
Pari viikkoa meni taas mukavasti, kunnes tällä viikolla, kun olisi ollut korvien jälkitarkastus, alkoivat Filipin silmät rähmiä ja öisin vaivata sellainen “turha” yskä, joka ei ole limainen tai kuiva. Sellaista tyhjää köhimistä.
Kun on kolmea korvatulehduslasta rikkaampi, sitä osaa jo alkaa epäillä hienovaraisista oireista tutun perkeleen taas astuneen kuvioihin. Ja niinhän se tälläkin kertaa oli.
Eilen kävimme taas terveysasemalla ja bingo: sameat korvat.
Saimme kuurin, nyt siis jo kolmannen, tällä kertaa erilaista antibioottia kuin kahdella aiemmalla kerralla. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että tähän väliin tarvitaan jo lähete korvalääkärille. Putkitus voisi olla paikallaan. Pääsimme kunnallisen jonoon.
Satuin kuitenkin törmäämään heti lääkärikäynnin jälkeen kaveriini, jolla on kaksi korvakierrelasta. Hän suositteli yksityistä, koska on oman kokemuksensa mukaan saanut sieltä putkitusten suhteen kaikin puolin parhaan hoidon. Meillä on vakuutus, joten tämäkin vaihtoehto toki meille passaa. Itse uskon kunnallisenkin osaavan asiansa, mutta tässä kohtaa kun lapsi on kroonisesti kipeä, tahdon toki päästä mahdollisimman helpolla, nopeasti ja pienimmällä vaivalla. Siksi yksityinen.
Huomenna menemme korvalääkärille.
Nähtäväksi jää, suositteleeko hän meille suorilta putkitusta. Jonkinlainen yleisohje kun on, että jos lapsella on puolen vuoden aikana neljä korvatulehdusta, putkitus on ajankohtainen.
Meillä kuitenkin Filipillä on tulehduksia jo kolme yhtä monessa kuukaudessa ja ilmeisimmin refluksi niiden syntyä edesauttamassa. Virallista tietoa minulla ei tähän väliin refluksin ja korvatulehdusten yhteydestä ole antaa. Mutta FB:n refluksilapsen ry:n ryhmässä tiesivät vertaiset kertoa, että useampi korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäri on heille kertonut seuraavan:
Refluksissahan tavara seilaa nieluun ja koska kaikki on yhteydessä toisiinsa, osansa saavat myös korvat. Korvien putkistot ovat kosteina jatkuvista nousuista johtuen ja hyvää kasvualustaa tulehduksille.
Jos sinulla on tähän tarjota näkemystä tai ihan tutkimusta, tee se <3
Refluksikuulumiset muilta osin:
Varovasti sanon, että meillä menee refluksin suhteen nyt paremmin. Saimme pari viikkoa sitten purettua hiukan Nexiumia, sitä ei mene enää kuin iltaisin puolikas pussi. Ja ennen kuin joku ehtii miettiä (sillä minäkin tätä jo ehdin pohtia): Ei. Tulehduskierre ei ajoittunut samaan hetkeen kuin Nexiumin osittainen purku. Ja nyt, kun korvatulehdus on päällä, emme ole joutuneet tilapäisesti lääkemäärää nostamaan.
Ehkä meillä ikä on tehnyt tehtävänsä ja refluksi on siksi paremmin aisoissa. Tai sitten meillä on vain suvantovaihe. Tyypillistähän refluksiksille on aaltoilun lisäksi se, että koskaan ei voi tietää varmuudella mistä hyvä tai sen enempää huonokaan kausi johtuu.
Mutta hyviä uutisia refluksin saralta on kaksi:
Minä voin maltilla käyttää laktoosittomia maitotuotteita, eikä Filip ei saa oireita.
Filip on alkanut nukkua yönsä paremmin.
Yöheräämiset ovat vähentyneet rajusti. Instaa seuraavat tietävätkin jo, että miksi! Me saimme valmistajalta testiin Suhisijan eli Whisbearin. Se on pink noisea huriseva unikarhu, joka pärähtää päälle vauvan aloittaessa rauhattoman liikkumisen sängyssä tai kun hän tapailee itkua.
Uskon, että meillä tuo pink noise -nalle on auttanut Filipiä pääsemään irti “huonoista tavoista”, eli siitä, että hän on kuvitellut tarvitsevansa jokaiseen heräämiseen tissiä. Missään nimessä tämä nalle ei olisi meitä auttanut silloin, kun refluksi oli pahana. Ei se kipua vie. Mutta nyt, kun refluksi on melko hyvin hallinnassa, eli Filip on kivuton, tuo Nallen hurina hänelle ilmeisesti fiiliksen, että tässähän voi vaikka heräämisen sijaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia.
Mutta palatakseni tähän korva-asiaan ja mahdollisiin putkiin..
On todella toiveikkaan ristiriitaisen itkuiset fiilikset!
Toisaalta ajattelen, että jospa me päästäisiin putkitukseen ja kierre katkeaisi.
Ja sitten taas osa minusta jännittää operaatiota nukutuksineen.
Ja entä jos se onkin turhaa.
Olen kerran ollut lapsen kanssa sairaalareissulla, joka vaati nukutuksen ja se oli… Huh.
Kaikki meni tosi hyvin, mutta onhan nukutus aina riskejäkin sisältävä operaatio. Tein myös sen virheen, että annoin nukuttaa lapsen syliini. Se tunne, kun lapsi valahtaa aivan löysäksi sylissä.. Tuntui kuin olisi pitänyt sylissä kuollutta koiraa. Ihan kammottavaa, varsinkin kun siihen ei ollut osannut varautua. Jos siis putkitukseen päädymme, tiedän ainakin että nukutus tulee tapahtumaan niin, että vauva on pedillä valmiiksi.
Jos sinulla on kokemuksia putkituksesta, kerrothan alle. Olen tosi kipeästi vertaistuen tarpeessa <3
Tästä tuli tosi sekava postaus, mutta onpa tekijänsä olotilan näköinen!
Aiemmat refluksiräpiköinnit löydät täältä:
Silent reflux -epäily
Diagnoosi: ruokatorven refluksi, GERD
Maidoton imetysdieettikokeilu
Äidin seitsemän maidotonta viikkoa: vauvan refluksikuulumiset
Pieni tilkka - iso jännitys
Maitoaltistus äidinmaidon kautta & refluksi
Refluksi, taas - vai vielä?
Nexium & refluksi
Mitä kuuluu refluksille?
