Äidin seitsemän maidotonta viikkoa: vauvan refluksikuulumiset

Äidin seitsemän maidotonta viikkoa: vauvan refluksikuulumiset

"Jos ei ole koskaan nähnyt aurinkoa, kuun loiste tuntuu kirkkaalta."

Siltä minusta tuntui kun olin ollut maidottomalla (ja erittäin vähän soijaa ja munaa sisältävällä, ja täysin naudattomalla*) imetysdieetillä viisi päivää. 

Ero vauvan voinnissa oli sanalla sanoen valtava.


Ennen kuin kerron lisää, tähän väliin voisi olla hyvä kerrata hiukan aikajanaa, jotta teidän lukijoiden lisäksi pysyn itsekin perässä: 

Vauva, Filip, syntyi tammikuun puolivälissä.

Näin jälkikäteen mietittynä refluksioireita ei ollut heti ensimmäisinä viikkoina. Tein työ- ja huvittelumatkan Lontooseen vauvan kanssa hänen ollessaan 3-4 viikon ikäinen. En muista vauvan olleen mitenkään itkuinen siellä, tai sitä ennenkään. Sillä siinä tapauksessa reissu olisi jäänyt toki tekemättä. 

Sen sijaan maaliskuun alussa, Filipin ollessa 7 viikon ikäinen, tiesin että kirjani julkkaribileitä varten tulisin tarvitsemaan jonkun ystävistäni avuksi. Riikka tuli kun kerroin hänelle, että Filip ei viihdy kuin sylissä tai liikkuvissa vaunuissa. Ystäväni avulla sain käytyä hotellissa suihkussa, puettua ja syötyä. Mitkään näistä puuhista eivät ole helppoja, jos satut olemaan yksin, eikä vauvaa voi hetkeksikään laskea vaakatasoon. 

Muutama päivä kirjan julkaisun jälkeen oli 2kk-neuvola, jossa mainitsin terveydenhoitajalle epäileväni ettei jokin nyt täsmää. Vauva nukkui yöt kyllä, mutta säpsähteli päivisin uniltaan hereille muutaman minuutin välein, hereillä ollessaan itkeskeli paljon ja vaati jatkuvaa heijaamista. Mainitsin refluksin. Vauva oli kuitenkin kasvanut jälleen kilon kuukaudessa, joten asia jäi leijumaan ilmaan. 

Kun itkut vain jatkuivat, aloin etsiä vielä enemmän tietoa refluksista. Opin, ettei hyvä painonnousu tarkoita sitä, etteikö vauvalla voisi olla refluksia. Silent-mallissa vauva ei kaarioksenna, hän nieleskelee happaman maidon takaisin alas. Samalla tavalla kurkkua silti korventaa kuin oksentaessakin. Pieni refluksikko voi jopa kasvaa esimerkillisen hyvin, sillä hän haluaa elellä tissi tai pullotutti suussaan kaiken aikaa. Se vie kipuja. Tosin nieleskelykierre on valmis. 

Kun Filip oli kymmenen viikkoa vanha, vein hänet lääkärille. Enkä kenelle tahansa, vaan lasten allergologille, ehkä maailman parhaalle <3 Erkka Valovirralle. Refluksidiagnoosi tuli jo ovella. Ensin päätettiin kokeilla koliikkitippoja, viikon kuluttua maidotonta dieettiä. 

Loppu on historiaa. Ja sen kerron alla. 

 


Meidän vauvamme silent reflux ei ole rakenteellista sorttia, vaan allergian oire. Tiedämme sen siitä, että maidoton imetysdieetti vei mennessään kaikki refluksioireet.  Nielekelyt, nikottelu ja rohinat loppuivatKivut olivat poissa.

Vauva alkoi viihtyä muuallakin kuin kantorepussa jatkuvasti heijattavana. Hänet saattoi laittaa lattialle ja sitteriin, vaunujakaan ei tarvinnut hytkyttää taukomatta. Päiväunet kestivät jopa tunnin! 

Viikko maidottoman imetysdieetin aloittamisen jälkeen vauvan vatsa alkoi taas toimia hänelle tyypilliseen tapaan päivittäin. Nyt saatte kutsua luvalla minua "juuri sellaiseksi äidiksi, joka puhuu vauvan kakasta", mutta kun kakkakin muuttui taas normaaliksi. Sellaiseksi makean tuoksuiseksi maitokakaksi. Kuuden viikon iästä, eli suurin piirtein samaan aikaan kuin refluksioireiden alettua, kakka oli alkanut tulla vain paristi viikossa ja haisi oudon happamalta, hiukan kuin turkkilaiselta jogurilta ja väri oli vaaleanruskean sijaan paljon tummempi. Mutta se kakasta, ja takaisin vauvaan!

Vauva muuttui täysin!

Poissa oli surullinen, möllöttävä kuuvauva. Tilalle tuli iloisena loistava aurinko. 

Siinä, missä hän aiemmin viihtyäkseen edes hiukan, tarvitsi avukseen koko perheen sirkuksen, saattoi hän nyt hymyillä ja hykerrellä ihan vain siitä ilosta, että joku meistä höpötteli ohimennessään hänelle yhteen putkeen kaikki hänen lempinimensä:

"Filidippus-pippus, Flipetino, Filiminos, Filifjonk."

Ensin varovaista hykertelyä, sitten iloisia hymyjä, kunnes: ensimmäinen nauru!
Pieni sirkuttelija sai äkkiä yhden uuden nimen lisää: Bofink, eli peipponen <3

Vauva alkoi hymyillä sellaista hymyä, joka näkyi silmissä asti. Voi kuulostaa aivan kahjolta, mutta tuntui kuin hän olisi tullut sumuverhon takaa valoon. Vaan kukapa meistä jaksaa olla iloinen, ympäristöstään suuremmin kiinnostunut ja kokeilla uusia juttuja, kun koko ajan sattuu. 

Päivissä oli yhtäkkiä niin paljon muutakin kuin itkua. Ja se itku, joka jäi jäljelle, muuttui sekin. En ole koskaan ollut niin onnellinen vauvani itkiessä normaalisti! Valittava kipuitku katosi, itkuihin tuli sävyjä: olen väsynyt, nälkäinen, säikähdin kun aivastit, haluan kuivan vaipan. Viihdytä minua!

  Itkin onnesta kun osasin vihdoin lohduttaa itkevää vauvaani.

 TIKKANA PAIKALLA! Kyllä meillä silti edelleen ahkerasti kannetaan, ihan vain kantamisen ilosta, vaikka vauva viihtyy muuallakin.

TIKKANA PAIKALLA!
Kyllä meillä silti edelleen ahkerasti kannetaan, ihan vain kantamisen ilosta, vaikka vauva viihtyy muuallakin.


Ja nyt alkoikin uusien asioiden testailu. 

Refluksiperheet kaikkialla ymmärtävät kuinka suuri hämmästys ja ilo oli, kun vauva viihtyi ensimmäistä kertaa lattialla. Ensin selällään, sitten vatsallaan! Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Otin lattialeikeistä kymmeniä kuvia ja videoita, niin uskomattomalta se tuntui. 

Nyt äitienpäivänä kaksi viikkoa sitten, vauvan ollessa tasan nelikuinen, hän kääntyi ensimmäistä kertaa selältä vatsalleen. En malta olla miettimättä miten kauan tämänkin taidon oppiminen olisi viivästynyt, jos refluksia ei olisi diagnosoitu ja saatu kuriin. 

Sitä en edes uskalla ajatella kuinka hajalla koko perheemme olisi, jos vauvan hätää ei olisi kukaan ottanut todesta. 

Ei varmaan jäänyt epäselväksi millainen pelastus imetysdieetti on tässä taloudessa ollut. Ei vain vauvalle, vaan koko vauvan perheelle. 

 On aika paljon helpompaa leikkiä veljen kanssa, joka ei vain huuda myttynä &lt;3

On aika paljon helpompaa leikkiä veljen kanssa, joka ei vain huuda myttynä <3


Ehtiessäni kirjoitan teille maidottomuudesta arjessa. Se on helppoa ja samaan aikaan toisinaan mälsää. Tähän ruokavalioon tottuu kyllä nopeasti ja korvaavia tuotteita on PALJON. Osa niistä on mielestäni jopa parempia kuin ne, joita lehmänmaitoaikoinani käytin. Maitoa vältellessä saa kyllä on niin tarkkana, että toisinaan sitä epäilee jo omaa mummoaankin :D

Ei dieettaaminen silti yhtä juhlaa ole. Välillä ottaa päähän ihan helvetisti. Mutta on mulla teille muutama niksi takataskussa, joilla elämä uuden ruokavalion kanssa on pikkuisen helpompaa :)

Jos on jotain erityisiä toiveita maidottomuus- tai refluksipostauksia ajatellen, huikkaa alle :)


Muut refluksiaiheiset postaukseni tähän mennessä löydät alta: 

Silent reflux -epäily
Diagnoosi: ruokatorven refluksi, GERD
Maidoton imetysdieettikokeilu

* Tällä hetkellä dieettaan enää maitoa: muna, nauta ja soija eivät aiheuta meidän vauvallemme oireita, yay! 

Karkureissulla Linnateatterissa +lippuarvonta Linnanneitoihin

Karkureissulla Linnateatterissa +lippuarvonta Linnanneitoihin

Pikkuisen parempi rintanappi

Pikkuisen parempi rintanappi