Silent reflux -epäily

Silent reflux -epäily

Olen tykännyt onnitella itseäni siitä, että harvemmin lasteni sairastaessa menen neuvottomaksi. Vielä harvemmin hätäännyn. Olen ajatellut olevani sellainen sopivasti kaikki langat käsissään pitävä ratkaisijamamma, jonka tielle voi heittää ties millaisia kulkutauteja, ja aina niistä selvitään kunnialla. Aivotärähdykset, nyrjähdykset, pari viikkoa kestävät vesirokot, atopiat, märkäruvet ja enterot:  poikki ja pinoon. Minä hoidan!

Kunnes tulee kolmas lapsi, joka seitsenviikkoisena alkaa itkeskellä aina vain enemmän ja enemmän. 

Ensin ajattelin sen johtuvan toisesta tiheän imun kaudesta, joka yleensä kuusiviikkoiselle iskee. Vauva viihtyy rinnalla ja pärähtää itkuun kun hänet laskee alas.

Mutta kun vauva vielä kahdenkin viikon päästä itkeskelee ja hamuaa rintaa jatkuvasti, on mielellään vain sylissä ja itkee, itkee lohduttomasti ja loputtomasti, alkaa teräshermoisinkin äiti kaivaa hattua kouraan, ja tekee sen, mitä jokainen nykyvanhempi: laittaa googlen laulamaan.

Mikä tällä lapsella on? Miksei hän suostu olemaan vaakatasossa kuin öisin? Miksi hän on niin lohduton? Oliko se tällaista kahden aiemmankin kanssa? Onko aika vain kullannut muistot? Ei helvetti, ei tämä ole normaalia!

Otan asian puheeksi myös Simppelin instassa. Useampi mainitsee refluksin. 

Refluksi on vaiva, jossa mahan hapan sisältö pääsee seilaamaan takaisin ylöspäin. Se korventaa kurkkua, ja hapan maito pääsee jopa suuhun asti.

Voisiko tämä muka olla sitä?

Jään pohtimaan. 

Sillä minulla on edelleen refluksista mielikuva, että siitä kärsivät vauvat kaarioksentavat, ovat silminnähden allergisia ja valvovat yöt sekä päivät. Meillä sentään nukutaan yöt, aivan vaakatasossa. Päivisin kaveri ei kylläkään enää pitkällään pötkötellen seitsemän viikkoa täytettyään juuri ole viihtynyt. Mutta yöt sentään. Toisaalta lattialle häntä on turha laskea. Siinä hän viihtyy korkeintaan viisi minuuttia, ja vain, jos isoveli on viihdyttämässä.

Joku kertoo, että refluksia on montaa eriasteista. Ja että meillä saattaisi olla "silent reflux", jossa  vauva ei puklaakaan kaikkea pihalle, vaan nieleskelee kaiken takaisin alas. Naama nyrpeänä ja sielua korventavan itkun saattelemana. Hiljaa, mutta paremminkin näkymättömästi. Sillä ääntä meillä kyllä riittää. 

Alan laskea yksi plus kaksi ja  syntilista alkaa täsmätä:

  • Kireät jänteet, (jotka operoitiin kolmen päivän iässä) kuulemma tyypilliset refluksilapsille.
  • Selvä toispuoleisuus: vauva on maatessaan usein pää samaan suuntaan ja vetää itseään kaarelle kuin olisi pikkuinen banaani.
  • Jatkuva ja yhä kiihtyvä nieleskely, joka aina iltaa kohden lisääntyy. 
  • Rohina. Tuhina. Tukkoisuus.
  • Itku. Korvia vihlova itku, joka ei laannu vaikka miten syöttäisin, sylittelisin tai tekisin kaikki tavalliset taiat.
  • Halu olla pystyasennossa ja liikkeessä.
  • Jatkuva halu käydä rinnalla, mutta syömäpuuhissa viihdytään vain muutama minuutti. Syömällä koko ajan, vauva saa nousevan maidon takaisin alas, mutta samalla kierre on valmis: hississä on jatkuvasti tavaraa valmiina tulemaan ylös.



Kahdeksan viikon iässä vauva saa rotavirusrokotteen. Se ei aiheuta juuri muuta kuin pientä vatsanväännettä ja viikon kuluttua sen, joka odotettavissa olikin: niskavilloihin ulottuvan pyllyvellin. Mutta tämän jälkeen vointi kuitenkin jatkaa alamäkeä kiihtyvällä vauhdilla.

Sattumaa?
Ehkä.
Lykkäämmenkö rotarokotteen tehosteen ottamista hamaan tulevaisuuteen?
Mitä luultavimmin.

Sillä nyt suurin osa päivästä alkaa mennä vauvaa kanniskellessa. Hän saattaa yhtenä hetkenä olla oma aurinkoinen itsensä ja kujerrella ja sitten pärähtää yhtäkkiä sydäntä särkevään parkuun, joka ei laannu millään. Päiväunet otetaan muutamien minuuttien pätkissä. Maito maistuu. Huomaan imettäväni vartinkin välein ja vauva nieleskelee. Maito suihkuaa.

Pian itkemme molemmat. Se niistä rautahermoista. 

Saan yksityisviesteinä tsemppejä, vertaistukea, tarinoita refluksilapsista, vinkkejä, suosituksia imetysdieettiin.

Olen kiitollinen. Olen todella loputtoman pihalla.

Mistä tätä kaikkea lähtisi purkamaan? Moni suosittelee osteopatiaa. Se on minulle täysin tuntematon hoitomuoto. Tässä kohtaa voodookin kelpaisi.

Päivät menevät sumussa, sillä vaikka saankin yöt nukuttua ja herään olosuhteisiin nähden virkeänä, on vauvan itku, vaikkei yhtäjaksoista olekaan, kuin musta huppu pään ympärillä. En muista iltaisin mitä olen päivän aikana tehnyt. Luultavasti hytkytellyt, kuiskinut pieneen korvaan, että äiti on tässä ja me selviämme kaikesta yhdessä. Pyytänyt anteeksi, etten osaa auttaa tämän enempää. Yrittänyt selvittää, kuka meitä voisi auttaa, mutta aina googlaukset ovat jääneet puolitiehen kun hytkyttäjää on tarvittu muualla.

Tämän viikon alussa sain viestin tuttavaltani Helsingistä: Tervetuloa FemiHealthiin tapaamaan osteopaattia. Laitamme siinä sivussa mammankin kuntoon. Talo tarjoaa, onhan teille nyt apua saatava. 

Menimme. Onneksi menimme. Onneksi joku osasi tarttua tilanteeseemme hetkenä, kun itseltä luistivat kaikki narut käsistä. 

Junamatka  Turusta Helsinkiin menee hytkytellessä, ja niin menee päivä Helsingissäkin. Vauva saa hoitoa. Ainoa ulospäin näkyvä merkki siitä on heti hoidon jälkeen tuleva kakka, jota on kaikialla. Loppupäivä menee kirkuen ja mikrounia torkkuen.

Evakuoidumme mummoni luo Helsingin kylkeen, sillä arvioin, että kahden tunnin junamatka takaisin kotiin olisi nyt meille molemmille liikaa. 

Hoitoa seuraava yö sujuu huonommin kuin mikään yö ikinä. Vauva karjuu, vetää itsensä kaarelle ja haluaa rintaa useammin kuin koskaan. Niin saattaa kuulemma käsittelyn jälkeen käydä. Vaihtoehtoja kun on tyypillisesti kolme: vauva nukkuu hoidon jälkeen kuin tukki tai on vieläkin tyytymättömämpi, loput ovat jotain siltä väliltä. Meidän arpaonnemme osuu keskimmäiseen.

Hoidon jälkeinen päivä on hitusen parempi kuin mitä keskimäärin on viimeisen kahden viikon aikana ollut.

Matkustamme kotiin. Junassa pidättelen itkua. Kumpa kukaan ei nyt sanoisi mitään ilkeää itkevästä vauvasta. Eikä sano. Saan tsemppejä kanssamatkustajilta.

Se oli eilen.

Tänä aamuna herään. Vauva on melkein kymmenen viikkoa vanha. 

En muista imettäneeni yöllä kuin kahdesti. Vauva heräilee. Hiivin vessaan ja odotan, että vauva alkaa huutaa. Ei ala. Kääntäisi varmaan kylkeä ja vetäisi peiton korvilleen, jos osaisi. Unta riittää vielä kaksi tuntia vaikken ole vieressä. 

Vauva heräilee omia aikojaan. Syötän. Jään odottamaan huutoa, jota ei tulekaan. Puolen päivän tienoilla havahdun siihen, että nieleskely loistaa poissaolollaan. Uskaltaudumme keskustaan. Vauva nukkuu pari tuntia vaunuissa. Mitä tämä on? Auttoiko osteopatia? 

Toivon niin. 

Saimme jatko-ohjeeksi muutaman hierontavinkin sekä kehoituksen hakeutua osteopaatin hoitoon Turussa. Vielä tarvittaisiin kuulemma muutama hoitokerta. Vastaanotolla kerrottiin kaikenlaista, josta muistan ehkä korkeintaan kolmasosan. Kireyksiä. Liittyvät myös kireisiin jänteisiin, ovat yhteydessä laajempaan kalvokokonaisuuteen. Pallea. Jokin muu.. Kireä pohje. Syöttövälejä voisi kokeilla pidentää pariin tuntiin. Se takaisi sen, että vatsassa ei olisi jatkuvasti maitoa. Tämän kanssa pitää silti olla tarkkana: lapsentahtinen imetys takaa maidon riittävyyden ja hyvän kasvun.

Hoito itsessään oli mielenkiintoinen. Osteopaatti piti vauvaa hellästi sylissään ja hieroi siinä samalla. Välillä vauva hiukan itki, välillä rentoutui. Tuntui siltä, että juuri mitään ei tehty, mutta jotain saatiin aikaan. Ehkä paljonkin. Kaikki tämä on minulle ainakin niin uutta, että vaikea sanoa. 

Olemme tämän asian kanssa vielä aivan alussa. Neuvoja satelee, olen niistä kiitollinen. En vain vielä tiedä mihin niistä tarttua, mistä olisi hyötyä juuri tälle vauvalle. Osteopaatin etsimme kotiseudulta kuitenkin. 

Päällimmäisenä ajatuksena on kiitollisuus. Siitä, miten moni on ottanut meidän vauvamme asian omakseen, jakanut vinkkejä, antanut vertaistukea, ollut valmis konkreettisesti auttamaan. 

Ensi viikolla ollaan ehkä viisaampia. Katsotaan jatkuuko hyvä flow. 
Ensi viikolla meillä on myös aika luottolääkärillemme, Valovirran Erkalle. 

Kaikki aseet käyttöön.


Ensimmäistä kertaa koskaan julkaisen tekstin näin "raakana", en oikolue, en tarjoile faktaa. Tämä on muistiinpano. Tulkoot sellaisena myös luetuksi <3

 




 

Jatkopala

Jatkopala

"Kannet ja kaikki!" Simppeliä sormiruokailua -kirjan julkkarifiiliksiä + arvonta

"Kannet ja kaikki!" Simppeliä sormiruokailua -kirjan julkkarifiiliksiä + arvonta