Nexium & refluksi

Nexium & refluksi

Sivukonttori on muuttunut hetkeksi refluksipäiväkirjaksi, mutta vertaistuen vuoksi kirjaan näitä kokemuksia ylös. Ja ne on myös kirjoitettava heti: kohta ei enää muista. 

Lupaan, että muitakin juttuja on tulossa :) 


Filipille aloitettiin Nexium-lääkitys refluksiin keskiviikkoiltana. Tätä kirjoittaessani on maanantai-iltapäivä.

Ensimmäiseen yöhön lääkkeellä ei ollut minkäänlaista vaikutusta. Mutta toisena yönä eron jo huomasi. Unipätkät pidentyivät. Kolmas, neljäs ja viides yö ovat olleet meidän mittapuumme mukaan aivan loistavia!

Filip on lääkkeen aloittamisen jälkeen nukahtanut yöunille vaivatta. Häntä ei ole tarvinnut kärrytellä lainkaan. Hän on torkahtanut rinnalle ja siitä hänet on siirretty rattaisiin, ehkä vanhasta tottumuksesta. Unta on riittänyt! Ensimmäinen unipätkä on ollut 3-5 tuntia pitkä! Aivan uskomatonta, ei tällaista meillä tapahdu. Mutta näin se on ollut! 

Yöeräilyt ovat vähentyneet yli puolella vähintään. 

Huonoimpina öinä, ennen lääkitystä, Filip heräili viisitoistakin kertaa yössä ja rauhoittui vain rinnalle. Jos tissi liikahti suusta, hän usein heräsi jo siihen. Nyt heräämisiä on yhden käden sormilla laskettava määrä.

Ja eilen tapahtui jotain aivan järisyttävää: Filip havahtui, narisi muutaman sekunnin, käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan! 

Lääkitys ei ole vaikuttanut vain yöuniin. 

Filip nukkuu nyt myös päiväunia. Ja hän herää omia aikojaan, nukuttuaan tarpeeksi. Iloisena, jokeltelevana. Päiväunia hän on nukkunut nyt Nexiumin aloittamisen jälkeen kahdet päivässä, ja pituutta niillä on ollut 1-3 tuntia.

Viimeisen kolmen päivän aika Filipin jokelteluun on tullut vaikka mitä uusia sävyjä. Hän hihkuu, kiljahtelee ja murisee. Ja hän leikkii! On hän aiemminkin leikkinyt, mutta nyt hän voi uppoutua tutkimaan tavaroita pitkiksikin ajoiksi.  

  Nyt nukutaan niin kovasti, että ripsetkin menevät ryttyyn!

Nyt nukutaan niin kovasti, että ripsetkin menevät ryttyyn!

Illat eivät mene enää epätyytyväisyyttä "naristen". Olimme vain ajatelleet, että Filip on vauva, jolle illat ovat raskasta aikaa. Olimme tottuneet siihen, että toinen vanhemmista on iltapäivästä iltamyöhään kiinni Filipin kantamisessa ja viihdyttämisessä. Mutta ei! Ei hän ole sellainen. Nyt illat menevät mukavasti Filipin ollessa toki kaikissa touhuissamme mukana, mutta hänelle riittää viihdykkeeksi se, että leikimme hänen kanssaan tai hän seuraa mitä me muut puuhamme. Nyt sen ymmärtää, että hänellä on ollut vähintäänkin epämukava olo iltaisin ja tietenkään silloin ei halua olla pientäkään aikaa yksin. 

  Morjens ku on hyvä olo!

Morjens ku on hyvä olo!

Tässä muutaman päivän aikana Filipille on alkanut muodostua jo hiukan selkeämpi päivärytmi. Sekin tuntuu lottovoitolta. Ja samalla synninpäästöltä: en olekaan ollut tumpelo kolmen lapsen äiti, joka ei saa rytmiä lapselleen luoduksi. Sillä tietenkään sellaista ei pääse syntymään kun päiväunet ovat vartin mittaisia lyhyimmillään, pitkin päivää siroteltuja, ja yöuni pätkittäistä. 

Refluksi on siis muuttanut meillä muotoaan silentista hipi-hiljaiseksi: se pirulainen ei tällä kertaa antanut varoitusmerkiksi edes jatkuvaa nielemistä tai pienen pientä köhimistäkään. Silti se siellä oli. 

Onneksi luotin vaistooni, enkä edes alkanut harkita kipeälle lapselle unikouluista pehmeintäkään. Varmistathan sinäkin aina ensin, että pieni kukkujasi on takuulla terve ennen kuin niihin ryhdyt <3

IMG_9406.JPG

Nyt vasta, kun tilanne on muuttunut paremmaksi, sitä huomaa taas miten epänormaalissa tilanteessa olemme eläneet.

En esimerkiksi muista koska viimeksi olisin istunut lasteni isän kanssa illalla sohvalla kaksin katsomassa elokuvaa. Ehkä keväällä? Tuntuu ihanalta ajatukselta, että ehkä mekin vielä ehdimme juttelemaan muutenkin kuin whatsappin välityksellä ja muustakin kuin siitä, kumpi hytkyttää ja kumpi täyttää astianpesukoneen. Että vielä voi koittaa se ilta, kun kaikki lapset ovat nukkumassa ja kummankaan, tai kenenkään, ei enää tarvitse pelätä yötä.



Osassa kuvissa näkyvä mustekalahaalari on saatu: Aarrekid

Saako pikkulapsen kanssa mennä ravintolaan?

Saako pikkulapsen kanssa mennä ravintolaan?

Refluksi, taas - vai vielä?

Refluksi, taas - vai vielä?