Filipin "parane pian" -letut
Kun olen huolissani ja jännitän jotain, en osaa olla paikallani. Alan touhuta kaikenlaista.
Niin tälläkin kertaa.
Meidän minityyppimme saa huomenna toistuvia korvatulehduksia taltuttamaan tuubit.
Ja vaikka miten luotankin toimenpiteen tekevään lääkäriin, kurkkua kuristaa. Ja vaikka kyseessä on pieni rutiinitoimenpide, ei tämä minulle ole rutiinia ja potilas on oma pieneni. Silloin järkipuhe ei riitä hillitsemään äidin solmussa olevaa sydäntä. Aivan sama kuinka vakuuttelisin itseäni, tai kun sen tekee joku muu, en täysin osaa rentoutua. On silti ollut kullan arvoista saada teiltä vertaistukea <3
Mutta yritän ottaa iisisti.
Ja teen sen minkä osaan.
Varmistan, että pienellä on huomenna päällään mukavat vaatteet ja kainalossa rakas unilelu.
Pidän huolen siitä, että meidän osaltamme nukutus on turvallista tehdä, ja noudatan paasto-ohjeita.
Ja koska aamupalaa ei voi tarjota, teen mukaan eväät.
Nielen silmien takana kutittelevat huolikyyneleet, työnnän pelot syrjään ja pakkaan huomiseksi hitto soikoon ihanimman aamupalan mukaan.
Upotan käsieni lisäksi ajatukset uuteen taikinaan.
Eväsrasiaan tulee näitä omenaisia lättyjä ja Filipin suurinta herkkua, vesimelonia.
Kaikki menee varmasti hyvin.
Ja lätyistä tuli niin hyviä, että jo sen pelkästään on oltava hyvä enne!
Tulen myöhemmin kertomaan miten kaikki sujui :)
