Faktat kuntoon: sormiruokailu ja sen riittävyys vauvan ainoana ruokailutapana
Keskustelupalstoilla liikkuu oikean tiedon lisäksi myös sitkeitä uskomuksia, jotka eivät perustu faktaan.
Näin myös asioissa, jotka liittyvät pienten lasten ruokahommiin.
Tämänkertainen ja suoraan sormiruokailuun liittyvä uskomus, tai pikemminkin huhu, tuli kuitenkin eräästä neuvolasta yhdelle Simppelin sormiruokakeittiön FB-ryhmän jäsenelle, joka siitä aloitti keskustelun. Ja koska kyseinen postaus poiki valtavan suuren keskustelun yli 47 000 -jäsenisessä ryhmässä, vaati siihen paneutuminen myös tavallista suuremman selvitystyön. Samalla tämän kertainen “Faktat kuntoon” -sarjan osa poikkeaa hieman aiemmin kirjoittamistani.
Tehdään alkuun selväksi silti tämä asia ennen kuin kerron mistä on kyse.
Arvostan Suomen neuvolajärjestelmää ja siellä työskenteleviä ammattilaisia erittäin korkealle. Tarkoituksenani ei ole koskaan asettua kenenkään yläpuolelle tai morkata ketään. Minun tehtäväni on kuitenkin olla kuin linkki sormiruokailevien perheiden (ja muiden sormiruokailusta kiinnostuneiden) sekä tutkitun hyvän tiedon välillä. Faktani tarkastan kunnon lähteistä ja konsultoin itseäni taitavampia ihmisiä, jotka työkseen laativat suosituksia tai ovat muuten pikkulasten ravitsemuksen ja hyvinvoinnin edistämisen parissa työtään tekemässä.
Tämän kertainen väite vapaasti referoituna on tämä:
Neuvolan terveydenhoitaja sanoi asiakkaalleen 6kk käynnin yhteydessä tulleensa juuri tapaamisesta ravitsemusterapeuttien kanssa ja nyt olisi tulossa virallinen suositus siitä, että sormiruokailu ei yksistään riitä ruokailutavaksi, vaan tarvitaan soseita rinnalle. Uusi suositus pohjautuisi tehtyyn tutkimukseen siitä, että pelkästään sormiruokailevilla on puutoksia joistain ravintoaineista.
Väitehän itsessään ei ole uniikki. Olen vuodesta 2015 pyörittänyt Simppeliä ja törmännyt vastaaviin väitteisiin useammankin kerran. Ne eivät vain ole perustuneet mihinkään mutua tai puuttellisia käsityksiä kummempaan. Tällä kertaa mielenkiintoni silti heräsi, sillä samassa yhteydessä mainittiin sanat “Viralliset suositukset” (eli nämä Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille) ja lisäksi vielä “tutkimus”. Sellainen on tottakai otettava vakavasti, sillä kaiken keskiössä Simppelissä on vauvojen turvallisuus ja hyvinvointi.
Kun en mistään muutoksista ollut kuitenkaan kuullut, eikä muutama näiden asioiden parissa työtään tekevä ystävänikään, ja kun netin kahlaaminenkaan ei tuottanut tulosta, soitin hänelle, jolle aina soitan kun Lapsiperheiden ruokasuosituksista on kyse: Arja Lyytikäiselle Ruokavirastoon (ent. Evira). Lyytikäinen tekee työtä myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteerinä, eli juurikin esim. ruokasuositusten parissa ja hänen tehtäviinsä kuuluu mm. suosituksista viestintä. Lyytikäinen on myös laillistettu ravitsemusterapeutti. Sama ihminen, joka oli yhtenä apukäsiparina kun kirjoitin kirjaani.
Arja Lyytikäisen viesti oli harvinaisen yksiselitteinen: mitään muutoksia ruokasuosituksiin sormiruokailun osalta ei ole tulossa, eikä mitään tutkimusta ole Suomessa tehty. Lyytikäisen mukaan sormiruokailu sisältyy itsessään jo nyt lapsiperheiden ruokasuosituksiin, eikä sen osalta tarvitse ottaa huomioon mitään erityistä, kunhan muistaa ne samat asiat kuin soseruokailijoidenkin kanssa:
1) Monipuolinen ja iän mukainen ruoka
Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että edetään nk. rohkaisulistan mukaan ja vauvan ruokavalioon otetaan reippaasti eri raaka-aineita eri ruoka-aineryhmistä aina kun se iän puolesta on mahdollista. Kasvikset, marjat, hedelmät, kala, kana, kananmuna ja liha (jos sekaruokaileva perhe), palkokasvit, viljat, maitotuotteet kaikki reippaasti vauvan lautaselle (pl. toki allergiat tai muut rajoitteet).
2) Toteutetaan sormiruokailua muutenkin, kuin että tarjottaisiin vain yksipuolisesti vaikkapa höyrytettyjä kasviksia, eikä muuta.
Tämä nyt on selvää varmasti aivan itsestäänselvyys suurimmalle osalle. Ja sama pätee soseiluunkin: eihän sitäkään voida toteuttaa pelkällä perunasoseella.
3) Tarjotaan vauvalle myös proteiini- ja rautapitoista ruokaa
Tämä menee jo tavallaan toistoksi, mutta menkööt että tulee varmasti selväksi:
sormiruokailu ei voi olla enää maisteluvaiheen jälkeen pelkkää maissinaksua ja parsakaalin nuoleskelua.
Voisin kirjoittaa toisella kertaa erikseen rautapitoisista ruuista oman postauksensa, mutta sanotaan samantien, että punaisen lihan lisäksi hyvä raudanlähde on täysjyvävilja.
4) Muistetaan äidinmaito tai äidinmaidonkorvike sekä sen tärkeys läpi koko vauvavuoden.
Samalla pidetään sekin mielessä, että vauvan tulee aloittaa kiinteät lisäruuat viimeistään puolen vuoden iässä = 180 vrk. Voit lukea aiheesta lisää täältä.
Lyytikäisen mukaan mitään viitteitä siitä, että sormiruokailevat lapset olisivat Suomessa vaarassa jäädä jotenkin aliravituiksi, ei ole.
Lyytikäinen ehti myös (minua paremmin) tutustua tähän italialaiseen kirjallisuuskatsaukseen, jonka tavoitteena oli tutkia olemassa olevaa tutkimustietoa lapsentahtisesta vieroittamisesta (=sormiruokailu) 1) turvallisuuden näkökulmasta, 2) sen valossa, voiko sitä suositella sekä 3) mitä aiheesta tulisi tutkia tulevaisuudessa lisää. Lopputulema oli, että mitään kiveen hakattuja tuloksia ei saatu aikaiseksi.
Lyytikäinen kommentoi joitain saatuja tuloksia näin: “Monen muun maan tilanteita ei voida verrata tilanteeseen Suomessa, jossa on kattava neuvolajärjestelmä. Lähes jokainen Suomessa asuva lapsi kuuluu neuvolaseurannan piiriin ja terveydenhoitajat käyvät lapsen perheen kanssa läpi myös ruokailuasioita. Samalla lapsen kasvua ja kehitystä seurataan tiiviisti.” Tätä tosiasiaa vasten on helppo todeta, että Suomessa lapset syövät lähtökohtaisesti monipuolisesti ja saavat ruuasta yleensä kaiken tarvitsemansa. Lyytikäinen vielä lisäsi, että jos perheitä huolettaa vaikkapa raudansaanti, voi esim. 9-10kk neuvolassa pyytää mittauttamaan hemoglobiiniin “Kunhan muistaa ettei hemoglobiini silti aina ole ainoa ja aukoton mittari rauta-asioissa.” (ferritiiinin mittauttaminen sen sijaan kertoo enemmän).
Jos minä saisin toivoa virallisiin lapsiperheiden ruokasuosituksiin muutoksia, ne koskisivat sormiruokailun käytännön toteuksen parempaa ohjeisusta. Nykyisellään ohjeet ovat puuttelliset, mutta myös potentiaalisesti vaaralliset. Mutta tästä riittääkin juttua omaa postausta varten.
Sormiruokailu sopii siis edelleen ainoaksi ruokailutavaksi niille vauvoille, jotka sen tavan omakseen kokevat ja joiden kasvussa ei ole mainittavaa huolta.
On aina muistettava, että sormiruokailu ei ole jokaiselle vauvalle ja perheelle sopiva tapa, eikä se sellaista ole koskaan luvannutkaan olevansa. Mutta sama pätee soseruokailuunkin, eihän sekään jokaiselle sovi. Olisi kuitenkin aika merkillistä, jos sen vuoksi, että osa vauvoista kieltäytyy syötettynä olemisesta, suosituksiin kirjattaisiin ettei soseruokailu yksin riitä.
Tärkeintä on toimia oman vauvan tarpeiden, taitojen, kasvun ja kehityksen mukaan, oli se sitten yksinomainen sormiruokailu, osittain toteutettu tai täyssoseilu. Yhtä kaikkein oikeinta tapaa ruokailuun kun ei ole, vaan tässäkin paras ratkaisu on osiensa summa. Kaikelle ruokailulle silti muutaman asian soisi olevan yhteistä: lapsentahtisuus, vauvan toiveiden ja nälkäviestien kuuntelu sekä turvallisuus.
Itse toivon, että virallisten ruokasuositusten nimissä ei päästettäisi huhuja liikkeelle, vaan pysyttäisiin faktoissa. Jälkipyykki kun voi olla mittavaa ja vaatia monelta ihmiseltä paljon työtä faktojen kuntoon laittamiseksi taas uudelleen.
Ruokarauhaa siis kaikille <3
