Remmit, hedelmäremmit, marjaremmit. Hemmetin remmit.
Remmit, joista siis KAIKKI muut varmaan tykkäs, paitsi nihkeä Ollila.
Heti alkuun teen yhden asian selväksi:
MINUSTA NÄMÄ EIVÄT OLE TURVALLISIA PIENILLE SORMIRUOKAILIJOILLE.
Näille kävi siis hiukan kuin omenalastuille: ei siis mielestäni jatkoon pienimmille.
Jos teet näitä, kiinnitäthän huomiota siihen, että nämä voivat tarttua kitalakeen kuin öylätti konsanaan.
Lapseni (2v ja 7v) kyllä pitävät näistä ihan hurjasti! Että sillä tavallla menestys.
Mutta minusta näitä on vain tuskaista valmistaa. Ehkä en vain osaa :D
Muut syyt remmiangsteihini satunnaisessa järjestyksessä:
- Valmistuminen vie tunteja. Aikaa voi mennä 6-12h. Ikinä ei tiedä. Ehkä tämä on sosekohtaista.
- Sähköä kuluu ja uuni on varattu.
- Kiertoilmasta huolimatta kypsyminen on epätasaista, joten mielellään uuniin tulisi laittaa kerrallaan vain yksi pelti. Yhdistettynä kahteen edelliseen kohtaan, tämä vasta typerältä tuntuukin.
- Karkkia parempi vaihtoehto, mutta kyllä nämä hampaan pintaan jäävät kiinni, ja siten ovat yhtä hyvä kasvualusta kariesbakteerille kuin parjatut rusinatkin. Tietysti näitä syödä saa, mutta hammasterveys on hyvä pitää mielessä.
Näin innostavan myyntipuheen jälkeen voidaankin siirtyä ohjeeseen!
Aina kun valmistan remmejä uunissa tunteja, todellakin jaksan vielä yksittäispakata ne kauniisti leivinpaperiin. NOT.
Elmukelmusta:
Joissain ohjeissa suositellaan vuoraamaan uunipelti leivinpaperin sijaan muovikelmulla. Kelmut kestävät kuulemman n. 100 asteen lämmön. Suosittelen tarkistamaan asian käyttämäsi kelmun paketin kyljestä ennen kuin alat paistohommiin.
Minä käytin leivinpaperia. Remmit irtoavat siitä ihan hyvin kunhan leivinpaperin öljyää kevyesti. Yhden arkin öljyämiseen menee noin yksi teelusikallinen öljyä. Laitoin rypsiä sen miedon maun vuoksi.
