#suolahaaste eli miltä Valio ValSa-tuotteet maistuvat, oikeasti.
Kaupallinen yhteistyö Valion kanssa
"Ilmeeni kun sain kuulla olleeni piilokamerassa viikon!"
Tervetuloa Simppelin salaiseen "Testattu lapsilla" -osioon!
Mitään karmeita kepposia täällä ei sentään lasten kustannuksella ole tehty, oikeastaan aika pitkälti päinvastoin. Nimittäin:
Olen kaikessa hiljaisuudessa viikon ajan sutinut lasteni leiville vähempisuolaisia Valio ValSa uutuuksia: Oltermannia ja Oivariinia. Samalla olen seurannut menevätkö suut mutrulle. Tavallisesti meillä käytetään siis "normaalia" Oivariinia (jota edelleen sitkeästi kutsun Voimariiniksi, olemme siis kulkeneet yhdessä jo vuosituhansia) sekä sitä ihan tavallista, normaalisuolaista Oltermannia.
Huomaavatko lapset eron kun äitinsä vaihtoikin vähempisuolaiset (ja osin vähempirasvaisetkin, jes!) aamupalakamat pöytään?
Miksi vähempisuolaista?
Ihan siitä syystä, että kuten lähestulkoon kaikissa suomalaiskodeissa, meilläkin suolaa taitaa mennä hiukan liikaa. Aikuisilla ainakin. Lapsien kohdalla yritämme olla tarkempia. Mutta nyt kun kaikki syövät tismalleen samaa ruokaa, on toisinaan vaikeaa pitää kontrollia yllä ja muistaa olla suolapoliisina.
Tuntuu, että meille on käymässä samalla tavalla kuin useimmille lapsiperheille:
Vauvan kanssa pidetään suolan suhteen nollalinjaa. Pikkutaaperonkin kanssa on vielä helppoa pysyä ravitsemussuositusten antamissa raameissa: 1-2-vuotiaalle suolaa korkeintaan 0,5 tl päivässä. Mutta kun kahden vuoden ikä on saavutettu, uhkaa mopo karata käsistä. Suosituksissa sanotaan, että 2-10-vuotiaalle suolaa saisi kertyä korkeintaan vajaa teelusikalllinen päivässä. Aikuiselle yksi teelusikallinen. Ja kun näiden tulisi pitää sisällään KAIKKI lisätty suola: ruuan päälle ripoteltu ja elintarvikkeista saatu. Ei siis kannata tehdä kuten minä tein: reteenä paukuttelin henkeseleitä että "No meillä ei lisätä ruokaan suolaan kun sitä tehdään, joten kaikki kunnossa täällä." Ehei. Kaikki suola tarkoittaa ihan kaikkea suolaa. Myös niin kutsuttua piilosuolaa, jota on ripoteltu hiukan sinne ja tänne.
Suolasta pikkulapsien ruokavaliosta ja suolan haitoista on blogissa ollut juttua aiemminkin. Lue täältä ravitsemusterapeutin vieraskynäpostaus, jos suola-asiat ovat ihan uusia :)
Pikakertauksena muille: Liika suola nostaa verenpainetta, lisää sydän- ja verisuonitautien riskejä ja on yhdistetty jopa osteoporoosiin sekä aivohalvauksiin. Pienillä lapsilla, vauvoilla varsinkin, liiasta suolasta kärsivät munuaiset, jotka eivät vielä ole valmiita tehtäväänsä suolan poistajana elimistöstä.
Pahoin pelkään että meillä mennään vähintään toisinaan yli noista suosituksista. Ja toisinaan voikin mennä. Ei suolaa ole tarkoitus kytätä päivätasolla. Lepo vaan, jos kävitte koko perhe pizzalla juuri.Mutta pienistä puroista kasvaa niitä isompia virtoja. Ja meillä suolaa taitaa virrata ruokapöytään juuri sillä suomalaisille tyypillisimmällä tavalla: leivän mukana.
Aamulla leipää, välipalalla leipää, illalla viimeisenä leipää. Ei mikään mahdottomuus meidän perheessä. Ja jos leipä sattuu olemaan voimakassuolaista (1,6g/100g), tarvitsee aikuisen vetäistä sitä vain kuusi palaa päivän aikana ja puolet suolan saantisuosituksesta tulikin jo käytettyä. Ja leivän päällä ei vielä ollut edes mitään.
Leivän jälkeen eniten suolaa tulee juustoista, leikkeleistä ja levitteistä.
Niinpä sillä on väliä, mitä leivän päälle laittaa, jos leipää kuluu useampi pussi viikossa.
No miksei sitten vaan vähennetä sitä suolaa niissä elintarvikkeissa?
Jos olisin neljä, vastaisin lyhyesti: Koska sit se ois ihan pahaa.
Hieman pidemmin näin: Suolan makuun tottuu helposti. Kun sitä vähentää, hetken tuntuu ettei ruuassa yksinkertaisesti ole makua. Tilannetta voi korjata maustalla ruuan vaikkapa yrteillä (lipstikka on kova!), sitruunamehulla tai etikalla. Mutta kuka näitä haluaa valella leipänsä päälle? Niinpä. Omassa suussani todella vähäsuolaiset levitteet ja juustot maistuvat valjuilta. Haluan leipääni makua. Luultavasti samaa toivovat muksuni.
No mutta sattuipa somasti: Näissä ValSa-tuotteissa on oma niksinsä: maitosuola.
Valio lupaa, että vaikka suolaa (natriumkloridia, eli sitä mitä emme tahdo saada liikaa) on vähennetty, mausta ei ole tingitty.
Maitosuola koostuu maidon luontaisista mineraaleista: kaliumista, jodista, magnesiumista, kalsiumista sekä natriumista. Tavallinen suola koostuu lähes yksinomaan natriumista ja kloridista, ja suolainen maku syntyy natriumin voimalla. Maitosuolaan maun antaa natriumin sijaan kalium. Hyvä maku, mutta lähes 80% vähemmän natriumia.
Liian hyvää ollakseen totta? Kohta selviää!
SIMPPELIN MUKSUT TESTAAVAT (TIETÄMÄTTÄÄN):
Valio ValSa -tuotteet:
Oltermanni (suolaa 0,9g/100g) -- normaalisti käytössä "tavallinen" Oltermanni (1,3g/100g)
Oivariini (suolaa 0,9g/100g)* -- normaalisti käytössä Oivariini normaalisuolainen (1,4g/100g)
*Tässä on myös vähemmän rasvaa, eli jos teillä menee liikaa kovia rasvoja (syötte esim. paljon punaista lihaa, kermaa, voita, eineksiä jne. tsekkaa tämä, jos perinteinen margariini ei ole vastaus teille.)
Iris (2,5) lähti testiin perinteisellä sormitekniikalla: juusto nostetaan sivuun (se syödään viimeisenä) ja sormella aletaan kaapia voita leivältä kaikessa hiljaisuudessa. Iris ei voi uskoa todeksi sitä, että kumpikaan vanhemmista ei tällä kertaa kiellä häntä.
Ai meillä ei tänä aamuna ole mitään sääntöjä?
Alanpa sitten imeä voita pillillä!
Ei luoja tää on hauskaa! Mää oon hauska! Hauskin aamupala IKINÄ!
"Ei luoja tää on hauskaa! Mää oon hauska! Hauskin aamupala IKINÄ!"
Iris ei siis huomannut eroa kuin korkeintaan siinä, että vanhemmat eivät ragenneet turhista.
Kentän toiselta laidalta löytyy Noa (7) jonka ilmekään ei värähtänyt voileivän osusessa huulille. Leivän syötyään hän pyytää karjalanpiirakan ja munavoita (joka on tehty vähempisuolaiseeen ja vähempirasvaiseen Oivariiniin) ja kysyy: "Kuvaatko sä jotain blogijuttuja vai muuten vaan?" Naurahdan hermostuneesti. En tahdo paljastua, en enää tässä testiviikon viimeisessä kurvissa.
Saan kuulla olevani outo. Kuten aina.
Aamupalan jälkeen pidän ristikuulustelun pojalleni.
Minä: Miltä maistui?
Noa: Maistui mikä?
Minä: Leivät ja munavoi. Maistuiko erilaiselta?
Noa: Ei.
Minä: Ootte viikon syöneet toisenlaista juustoa ja voita.
Noa: Aha.
Minä: Maista nyt niitä rinnakkain.
* leikkaan uudesta ja "vanhasta" juustosta siivut*
Minä: Noh?
Noa: Nih?
Minä: Noh?
Noa: Niin siis nää maistuu samalta.
Minä: Aha.
Noa: Voiks mä mennä nyt kattoo telkkarii?
Eli se siitä sitten :D Täydestä meni kuin väärä raha.
Lopputulos on se, että nämä taitavat jäädä meillä käyttöön. Juusto nyt ainakin. Voimariinin-oivariinin kohdalla olen vielä vähän kiikunkaakun. Siis se maistuu samalta, mutta se näyttää eriltä! Mun silmääni se on jotenkin margariinimaisempaa, vaaleampaakin ehkä. Mutta ehkäpä mä pääsen siitä yli. Maku on kohdillaan. Sitä kovaa rasvaa on vähemmän.
Jotenkin olin ajatellut tämän olevan vaikeampaa. Itselleni lähinnä koska olen skeptinen jäärä. Mutta ei se tämän vaikemapaa ollutkaan. Kyllä mä suosittelen tätä teille joita suolakuorma huolettaa ja jotka haluavat pitää kiinni rakkaista Oivariinista ja Oltermannista.
Loppuun vielä parit lisävinkit multa ja Noalta teille muille leivänrakastajille :)
SIMPPELIT VINKIT PIKKUISEN PAREMPIIN VOILEIPIIN:
- Kurkkaa leipäpussin kyljestä paljonko siinä on suolaa.
Sydänmerkki ohjaa mukavasti vähäsuolaisen leivän luo: rajana on 0,7g suolaa sadassa grammassa.
- Suolaa tulee paljon leikkeleiden mukana. Samoin kovaa rasvaa ja mahdollisesti nitriittejäkin.
Pikkulapsille leikkeleitä (tai makkara/nakki/kinkkusuikale -aterioita) ei suositella kuin kerran pari viikossa. Meillä leikkelemäärät pidetään kurissa siten, että arkena vanhemmat tekevät leivät ja päälle tulee vain juustoa. Viikonloppuaamuisin pöytään nostetaan leikkeleet ja muut oheishärpäkkeet, joista lapset saavat itse valita mitä haluavat. Kannattaa suosia vähäsuolaisia tässäkin. Kalkkunaleike on meidän muksujen suosikki.
- Leivän päälle voi lastata myös kasviksia tuomaan makua.
- Valitse juustoksi ja levitteeksi vähemmän suolaa sisältävä tuote.
