Perheet safkaa Helsingissä 21.1.2017 - Ja pari vinkkiä siihen, miten ravintolassa käymisestä saa kivaa.

Jännittääkö lähteä lasten kanssa ravintolaan? Mieli tekisi, mutta et ole varma, minne mennä ja ovatko lapset ravintolaan edes tervetulleita? 

Nyt kannattaa Helsingissä mennä tulevana lauantaina kokeilemaan, kun kaupungissa järjestetään ensimmäinen Perheet safkaa -tapahtuma ja kolmetoista ravintolaa toivottaa erityisesti lapsiasiakkaat tervetulleiksi. 

Mistä tässä on kyse? 

Siitä me käytiin Iriksen kanssa ottamassa selvää viime torstaina tämän tapahtuman lehdistötilaisuudessa. 

Homman nimi on lyhyesti tämä: 

Lapsille haluataan tarjota tilaisuus tulla aikuisen kanssa tutustumaan ravintolassa syömiseen matalalla kynnyksellä, ilman stressiä. Samalla lapsien näkymisestä kaupunki- ja ravintolakulttuurissa tahdotaan tehdä normaalia, sillä yhdessä syöminen, myös ulkona, kuuluu kaikille. 

Miten pääsee mukaan?
 

Perheet safkaa - tapahtumassa mukana olevat ravintolat kattausaikoineen ovat:

Aito klo 12-16
Bronda klo 12-16
The Cock klo 12-17
Elite klo 13- (koko päivän)
Juuri klo 12- (koko päivän)
Löyly klo 11-16
Muru klo 11-13 & 13.30-15.30
Presto klo 11- (koko päivän)
Salutorget klo 12-17
Shelter klo 14-17
Strindberg klo 12-17
Teatteri klo 11-19
Töölönranta klo 13-18

Tee varaus suoraan ravintolaan ja mainitse "Perheet safkaa". Sitten vain omat muksut, kummilapsi tai naapurin vekarat kainaloon ja katsomaan, mitä ravintolat ovat lapsille keksineet. 

Ja jos ette juuri tuolloin pääse paikalle, laittakaa näiden ravintoloiden nimet muistiin. Lehdistötilaisuudessa jokaisesta näistä oli joku kertomassa siitä, miten he kokevat lapset asiakkaina ravintolassaan, ja se oli musiikkia korvilleni. Lapset ovat heille asiakkaita siinä missä muutkin. Mutkattomasti. Ihan vain, että tervetuloa meille syömään, koska tahansa. Lapset ovat kivoja!

Miten mukavaa olisi, jos se menisi kaikkialla aina näin. Me käymme perheenä paljon ravintoloissa, useamman kerran kuukaudessa. Ja vaikka harvoin törmäänkin ongelmiin, varmaan osin siksi, että elän Turkukuplassani, ja koen, että täällä lapsen otetaan pääsääntöisesti tosi ihanasti ainakin vakkariravintoloissani vastaan, kuulen usein juttuja siitä, miten asiat eivät näin hienosti ole. 

Minkäänlaista selvitymisopasta kieltäydyn kirjoittamasta aiheesta "Lapsen kanssa ravintolassa", koska se on mielestäni aivan väärä lähestymistapa koko asiaan. Ja kieltämättä ensimmäinen reaktioni kuultuani tästä tapahtumasta oli se, että mikä ihme Suomen ravintolakulttuurissa on niin vinossa, että tällaisia tempauksia pitää edes järjestää. Ei tarvitse kauas rajojen ulkopuolelle matkustaa kun tällainen tapahtuma oli se, jolle pyöritellään silmiä, ei lapsille ravintolassa, sillä monessa muussa maassa lapset ovat itsestään selvä osa ravintolaelämää. 

Halusin silti koota teille listan asioista, jotka ovat helpottaneet meidän perheemme ravintolareissuja.

AJANKOHTA.
Aamiainen, lounas tai vaikka illallinen. Kaikki ajankohdat ovat yhtä hyviä, mutta väsyneen lapsen kanssa ei jaksa erkkikään. Mietin ajankohdan siis sen mukaan, että kenenkään kuppi ei mene nurin silkasta väsymyksestä.

TUTKIN LISTAA ETUKÄTEEN.
Lapset tervetulleeksi toivottava ravintola saattaa, ja sen kannattaisikin, viestiä listallaan. Jos listassa kerrotaan, että annoksia saa puolikkaina tai vaikkapa miedommin maustettuna, se kertoo minulle, että lapsia on ajateltu. Mitään vikaa ei ole lasten omissa listoissakaan, mutta sinne toivon muutakin kuin nauravat nakit, mikäli paikka ei ole snagari. Kiva ravintola ymmärtää, että lapsetkin voivat haluta syödä samaa kuin aikuiset ja aikuiset taas tarjota lapsille niitä uusia makuelämyksiä.

ANNAN LAPSEN PÄÄTTÄÄ.
Edes hiukan. Etukäteen ei kannata päättää, että lapsi ei kuitenkaan tule syömään haluamaansa parsaa tai että juuri tänään olisi oikea hetki maistaa jotakin uutta ja eksoottista. Kannattaa käyttää hiukan pelisilmää ja myös kuunnella sitä lasta. 

OTAMME MUUT HUOMIOON.
Lapset saavat pitää normaalia ääntä, mutta ympäriinsä ei esimerkiksi saa juoksennella. Tarjoilijan jaloista on pysyttävä pois jo turvallisuudenkin vuoksi ja vaikka lapsista saa lähteä sitä ääntäkin, ei silti ole soveliasta että yksi seurueestamme karjuu läpi koko aterian. Se ON häiritsevää. 

SUURIMMAT SOTKUT SIIVOTAAN ITSE.
Jos koko lautanen on pöydän alla, on kohteliasta kerätä suurimmat sotkut. Aika usein tarjoilija kipaisee paikalle ja tarjoutuu siivoamaan jälkemme, mutta vähintään eleenä on kohteliasta kerätä suurimmat sotkut lattialta ja pöydiltä. Niin ja ne vaipat, ne vaihdetaan aina vessassa.

YRITÄN OTTAA RENNOSTI.
Stressaaminen nimittäin tarttuu. Kun vanhemmat ovat kireinä, lapsi vaistoaa sen. Jos maitolasi kaatuu, pyyhitään. Jos ruoka ei maistu, ollaan syömättä. Ei kannata rakentaa päässään liian tarkkaa kuvaa siitä, miten asioiden tulisi ravintolassa mennä.

Uskallan myös luovuttaa. Jos haaveilin viiden ruokalajin illallisesta, mutta jo alkupalojen kohdalla käy selväksi, että tästä ei tällä kertaa tule mitään, vihellän pelin poikki ajoissa. Tilataan ne jälkkärit vaikka mukaan.

SALAISET ASEET.
Pääsääntöisesti välttelen ravintoloita, joissa on leikkipaikka. Harras toiveeni mennessäni ravintolaan on se, että ainoa tarvittava ohjelmanumero on yhdessä syöminen. Leikkipaikka yleensä vain tekee sen, että sen vetovoima on niin suuri, että lapsi ei halua syödä. Omiin salaisiin aseisiini kuuluvat puukynät ja lehtiö, kirja sekä maissinaksut. Yritän viimeiseen asti pitää elektroniikan pois ruokapöydästä, mutta kyllä se viimeisenä valttikorttina ihan pätevä on. 

ANNAN KIITOSTA, ANNAN PALAUTETTA. JA LAITAN SANA KIERTÄMÄÄN.
Jos jossain onnistuttiin ihan erityisen hienosti, kerron sen. Jos minulla on parannusehdotus, jolla lapsiperheen ravintolakäynnistä saisi entistä jouhevamman, avaan suuni. Ja jos olen löytänyt todellisen helmen ravintoloiden joukosta, suosittelen sitä myös muille. 

Ravintola saa  minulta kiitosta ainakin näistä: 

Lapsi huomataan, hänelle puhutaan. Lirkutella ei tarvitse, mutta ei lasta saa myöskään kohdella kuin ilmaa. Tervehtiminen, sen kysyminen maistuiko ruoka ja lapsen kysymyksiin vastaaminen riittävät mainiosti. 

Lapselle on katettu asianmukaisesti. Plussaa siitä, jos lapselle löytyy käteen sopivat aterimet, joilla syöminen luonnistuu helpommin kuin jättiläismäisillä. Matala lasi pysyy todennäköisemmin pystyssä kuin korkea. Yleensäkin se, että lapselle on katettu, on lapsen huomioimista ja tervetulleeksi toivottamista. Puhtaassa syöttötuolissa on mukavampi istua kuin sellaisessa, jossa on edellisten asiakkaiden ruokalistat kiinni pinttyneinä. 

Rohkaiseva hymy. Kun oma lapsi pitää julkisella paikalla meteliä, se kuulostaa vanhemman korvissa usein kymmenkertaiselta todellisuuteen verrattuna. Jos henkilökunta huomaa minun kiemurtelevan tuolissani ja heittää ymmärtäväisen hymyn, osaan rentoutua.

Mutta! Menkää kokeilemaan. Ei se oikeasti ole niin vaikeaa syödä yhdessä ravintolassa. Ainakaan hyvänä päivänä. Ja vaikka välillä viereiseen pöytään voikin osua silmiään pyöritteleviä tuhahtelijoita riippumatta siitä miten hienosti lapsi osaisi olla, pääsääntöisesti ainakin tääl Turuus' ihmiset suhtautuvat ymmärtäväisesti perheisiin safkaamassa. Jotkin supersankarit jopa vilkuttelevat lapsille ja hymyilevät heille. Ehkä he ovat ymmärtäneet sen, että tähän taitojaan hiovaan lapseen on huomattavasti mukavampi törmätä nyt kuin vasta teini-iässä täytenä ravintolatumpelona.