Miksi meillä on ruokasuositukset?
Ravitsemus.
Äärimmäisen henkilökohtainen aihe. Varsinkin jos seassa on lapsia.
Olet mitä syöt. Ja olet varsinkin sellainen vanhempi, mitä lapsillesi syötät.
Ketä uskoa? Miten tehdä parhaiten? Miten olla riittävän hyvä ravitsija?
Yhtä oikeaa vastausta ei ole. Jokainen perhe toimii tavallaan ja useimmat parhaaseen pyrkien. Yleensä me kaikki kyllä onnistumme.
Viime päivien aikana olen muutamissa eri yhteyksissä törmännyt jälleen Antti Heikkilän näkemyksiin ruokasuosituksista. Vaikka Heikkilä onkin aivan oikeassa siinä, että monien sairauksien hoidon tukena ruokavaliolla on suuri merkitys, puheet ruokasuositusten sairastuttavista vaikutuksista samalla kun elintarvike- ja lääketeollisuus yhdessä median kanssa käärii rahat ihmisiä sairastuttamalla, ovat huolestuttavia.
Lähde: Antti Heikkilän FB-sivu
Ruokasuositukset (THL, VRN) on tutkittuun tietoon perustuva, jatkuvasti uuden tutkimustiedon valossa päivittyvä, hyvin väljä sekä perheiden erilaiset tilanteet huomioonottava suosituskokonaisuus, jota itselleen sopivalla tavalla toteuttamalla voi olla varma, että kasvava lapsi perheineen saa ravitsemuksellisesti kaiken tarvitsemansa.
Ruokasuositusten pohjatyö tehdään pohjoismaisista asiantuntijoista koostuvassa, moniammatillisessa ja laajassa työryhmässä. Suositukset perustuvat tieteellisin menetelmin, riittävällä otannalla ja läpinäkyvästi saatuun dataan. Lienee selvää, että ”alan teollisuuteen liittyvistä salaliittoteorioista ja korruptiosta” puhuminen voidaan tässä yhteydessä unohtaa, sanoi mikä tahansa ortopedi, jolla aiemminkin ollut vaikeuksia tulkita tieteellistä tekstiä, mitä tahansa.
Ruokasuosituksilla ei yritetä laittaa kaikkia yksilöitä/perheitä syömään samalla tavalla, vaan suosituksiin on väestötasolla saadusta datasta koostettu parhaat mahdolliset ohjeistukset monipuoliseen, hyvään ja terveyttä tukevaan ravitsemukseen. Suosituksissa ei mennä yksi asia tai ruokavalio edellä: niissä huomioidaan myös erityisryhmät, kuten vaikka vegaaniperheet tai perheet, joissa on allergikkoja. Jokaiselle jotakin, hyvä kokonaisuus muistaen. Samalla tavalla suosituksissa näkyy muutos: Esim. maitotaloustuotteiden käytöllä on pitkä kansallinen historia, jonka vuoksi sen rooli edelleen suosituksissa vahvasti näkyy. Suomalaiset ovat tottuneet saamaan kalsiumin ja jodin lehmänmaidosta. Samaan aikaan suosituksissa on herätty ottamaan huomioon se, että osassa perheistä ei lehmänmaitoa käytetä. Jokaisella ohjeistuksella on taustallaan syy. Nyt, kun perheissä enenevin määrin käytetään kasvijuomia lehmänmaidon sijaan tai rinnalla, ohjeistetaan valitsemaan niistä sellainen, joka ravintosisällöltään, rikastettuna, vastaa lehmänmaitoa.
Ruokasuosituksia lukiessa on otettava huomioon että ne on, ja hyvä niin, laadittu ottaen huomioon ne erityispiirteet, joita meillä suomalaisilla geeniperimämme puolesta on. Ensimmäisenä esimerkkinä voidaan nostaa vaikkapa alttius sydän- ja verisuonitaudeille. Tähän pohjautuen on annettu suositus välttää liiallista eläinperäisten ja muiden kovien rasvojen käyttöä. Näiden sijaan suositellaan pehmeitä rasvoja, kuten öljyjä, pähkinöitä, siemeniä ja punaisen lihan sijaan esimerkiksi kalaa. Samaan, geeniperimämme meille luomaan alttiuteen, perustuu suositus rasvattomalle maidolle (kova rasva poistettu). Toisena esimerkkinä suositusten erityispiirteistä suomalaisia ajatellen on ohjeistus kananmunien (=keltuainen) harkittuun käyttöön: merkittävällä osalla suomalaisista kolesteroli (jota keltuainen sisältää) imeytyy tehokkaammin kuin muilla länsimaalaisilla.
Ruokasuosituksiin on kirjattu tiettyjä asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon. Osa johtuu jo mainituista tekijöistä, toiset ovat aivan jokaisia meistä, perimästä huolimatta, koskevia faktoja, kuten liiallisen suolan käytön välttäminen tai se, miten paljon sokeria maksimissaan on hyvä nauttia.
Yhteenvetona voisi sanoa, että toisin kuin mediaseksikkäimmät foliohatut huutavat, ei ruokasuosituksia ole tehty kahlitsemaan ketään ja syömään yhden muotin mukaan. Ruokasuositukset ovat kaikkien meidän tueksi, jotka ruokavalioidemme erityispiirteistä riippumatta haluamme syödä hyvin ja siten, että valintojemme perustana on tutkittu tieto. Ruokasuositukset eivät tietenkään ole yksi ja ainoa reitti hyvään ravitsemukseen, mutta ne ovat aivan takuulla erittäin hyvä lähtökohta siihen ja niihin kannattaa tutustua ajatuksella. Syiden ymmärtäminen suositusten taustalla antaa hyvän lähtökohdan sille, että ruokakaupassa valintojen tekeminen on joustavaa ja syöminen kivaa.
Ps. Valio, laita fyrkat tulemaan!
