Kirja: Samasta padasta
Tiedättekö mistä tunnistan hyvän kirjan? Kateudesta! "Oooh, voi jospa oisin saanut olla mukana. Olisinpa kirjoittanut tämän itse."
Tänään julkaistiin teos "Samasta padasta - huippuhyvää ruokaa vauvalle ja itsellesi." Aikataulukiireistä johtuen en valitettavasti päässyt mukaan julkaisutilaisuuteen, mutta kirjan kirjoittaja, Outi Väisänen, lähetti minulle oman kappaleen. Olen siihen illan aikana selaillen tutustunut. Vielä en siis jokaiseen reseptiin olen ehtinyt tarkasti syventyä.
Kirjan ideana on se, että samasta padasta saa ruokaa koko perheelle hyvin pienillä kikkailuilla. Väisänen on ruokatoimittaja, joka äitiyslomallaan sai lopulta tarpeekseen siitä että aika kului soseita kokkaillessa ja oma syöminen oli vähän niin ja näin. Hän alkoi kehitellä reseptejä, jotka sopivat vauvasta vaariin, kunhan osan raaka-aineista jättää pois vauvan lautaselta. Matka saman padan ääreen päätyi lopulta kansien väliin, avuksi muillekin perheille.
Kirjan resepteistä löytyy ikämerkinnät. Niiden avulla on helppo vilaisemalla päätellä, mitkä reseptin ainesosat ovat omalle vauvalle jo sopivia ja mitkä lisätään vasta omalle lautaselle. Osa resepteistä on suunnattu suosiolla perheen aikuisille. Itselläni on jo inkiväärijäätee tekeillä. Minulle, vain minulle. Jotain omaa!
Pidin erityisesti kirjoittajan rennosta otteesta "kiellettyjen ja vältettävien listoja" kohtaan. Kirjassa on selvästi kerrottu ne ruoka-aineet, jotka eivät vauvalle sovi. Ja sitten ovat erikseen ne, joita ei kannata lapsille kilotolkulla syöttää. Niinpä resepteissä on ilahduttavan paljon mausteita, tuoreita yrttejä, öljykasvien siemeniä, sekä lempimausteitani: maalaisjärkeä ja kohtuutta.
Pikaisen tutustumisen perusteella suosittelen kirjaa heille, joille kokkailun perusteet ovat jo selviä, ja jotka eivät aina halua syödä "sitä samaa". Kirjassa on nopeita ja tuttuja reseptejä, mutta myös aikakin itselleni uusiakin tuttavuuksia: savutofua, labnehia sekä sellaisia houkutuksia kuin kanelinen munakoiso-lihapata ja vaikkapa pyttis revitystä kalasta.
Jos jotain jäin kaipaamaan, niin olisin toivonut hiukan selkeämpää selostusta kiinteiden ruokien aloitusajankohdista, jotka kirjassa kuitattiin kertomalla, että täysimetetyt voivat aloittaa kiinteät 4-6 kk iässä ja korvikeruokitut 4kk iässä. Sinänsä totta, mutta 6kk täysimetys on suositeltavaa (THL), eikä korvikeruokittujenkaan tarvitse makuannoksia aloittaa vielä 4kk ikäisinä. Kyse voi olla makuasioista, mutta itse painotan aina vauvan valmiuksien mukaan etenemistä kun siirrytään mistä tahansa maidosta kiinteään ruokaan. Nämä nyt ovat asioita, jotka tarttuvat sellaisen ihmisen silmään, jolle imetyksen tukeminen ja suojeleminen on hirmuisen tärkeää ja jonka elämä tuntuu pyörivän lapsentahtisen sormiruokailun ympärillä joskus huolestuttavankin paljon :D
Toki mukaan olisi mahtunut mielestäni enemmänkin juttua sormiruokailusta käytännön tasolla. Nyt se jäi aukeaman mittaiseksi pintaraapaisuksi, jossa pääosassa oli kirjoittajan perheen kokemus sormiruokailusta hiukan mörkönäkin. Onneksi siitäkin päästiin yli :) Turvallisen ruokailun, niin soseiden kuin sormiruokailun osalta, olisi mielestäni myös voinut kirjassa pääpiireittäin käsitellä.
Kirja itsessään on aivan kertakaikkinen herkku! Kuvat, niin resepteistä kuin "fiilistelykuvatkin", kuvitukset, fontit. Ahh! Selkeää ja mahdottoman kaunista. Ihania muksuja herkkupatojen äärellä milloin suut mutrussa ja messingillä. Välitön tunnelma.
Kiitos kirjasta! Tällä selvisi vähintään tämän ja ensi viikon "Mitä hittoa me syötäis?" -pohdinnat. Aion vain sokkona plärätä jonkin sivun auki, ja sitä sitten tehdään. Ei voi mennä vikaan, jos maku on edes lähellekään niin herkullinen kuin kuvassa näyttää.
Ja nyt lähdenkin googlaamaan, että mitä se sivulla 199 mainuttu "labneh" on!
Postauksen kuvat: Elvi Rista
Kirja saatu blogin kautta.
