Vauvan mango-banaaniperkeleet
Vauvan mango-banaaniperkeleet ovat lähestulkoon samanlaisia, kuin mitkä tahansa muutkin vauvakeksit. Ne eroavat raaka-aineiden puolesta hyvin vähän esimerkiksi apinaeväistä ja vaikkapa maapähkinävoikekseistä.
Mango-baananiperkeleet ovat silti aivan erityisiä keksejä.
Niiden erikoisuus piilee raaka-aineiden sijaan valmistustavassa sekä myös valmistusolosuhteissa.
Perkeleiden valmistamisen kulmakivenä voidaan pitää sitä, että leivonta-ajankohdaksi valitaan sellainen, jona minkäänlainen ruuanlaitto, tai mikään muukaan, kiinnostaa vähiten. Perkeleet onnistuvat myös sitä varmemmin, mitä korkeammalle riman arjessaan nostaa. Kun taikinaan lisää vielä ripauksen itsensä vertaamista muihin, ja mielellään juurikin vain muiden antamaan kuvaan itsestään somessa, on keksinperkele muheva.
Mango-banaaniperkeleet ovat niitä, joita kukaan ei jää kaipaamaan. Ne ovat hetkiä, jotka eivät luojan kiitos koskaan palaa. Ja niin saa sanoa. Sitä voi olla kiitollinen elämästään, lapsistaan, ja silti todeta, että kaikki tapahtunut ei ole sellaista, jota vuosia myöhemmin ikävöi.
Elämän ei tarvitse olla täydellistä ja ihanaa sen jokaisena sekuntina ollakseen silti hienoa. Väsyminen omaan rakkaaseen arkeen ei tee kenestäkään kiittämätöntä kusipäätä. Sellaisiksi luokitellaan vain ihmiset, jotka toisen hädän hetkellä toteavat, että “Itsepä valitsit perhe-elämän, ihme rutinaa.”
Mango-banaaniperkeleiden ainesosilla ei oikeastaan ole mitään väliä: eiväthän lapset näitä oikeasti syö, kuten eivät aina mitään muutakaan. Leivo mukaan vapaasti siis vaikka lapiollinen hiekkaa. Lattiallehan nämäkin joka tapauksessa päätyvät.
“Olenko ainoa, joka ei aina vain jaksaisi?” Et ole.
Perkeleiden taikina on yhtä tahmaista ja sekavaa kuin arki hektisimmillään.
Tässä ollaan kuulkaa kaikki samassa veneessä, uskon. Pidä huolta kaverista ja itsestäsi. Perkele-päivätkin helpottavat hyvässä seurassa.
Näistä ei tullut hittiä. Ei liene yllätys kenellekään. Mutta tulipa yritettyä. Ja taas on yhdestä päivästä selvitty.
Kirjoitin tätä aihetta sivuavan kolumnin uusimpaan Vauva-lehteen. Pääset lukemaan sen täältä.
Vikkelimmät suuntaavat Simppelin instan storyyn kuuntelemaan tämän päiväisen ränttäykseni aiheesta arki ja siitä väsyminen, ja miten se ei tarkoita epäkiitollisuutta.
Lue myös ystäväni Hannen pari päivää sitten kirjoittama juttu Valeäiti-blogista. Aiheena vanhemmuuden vaikeimmat tunteet.
