Karkureissulla Linnateatterissa +lippuarvonta Linnanneitoihin
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: LINNATEATTERI
Vanhemmat tietävät sen hiukan epäuskoisen ja pöhkön fiiliksen, kun saa synnäriltä kotiutumisluvan. Siinä kimpsuja ja kampsuja pakatessaan moni miettii, että oikeastiko ne meidät täältä laskevat kotiin!
Tuolla fiiliksellä on pikkuserkku: Oikeastiko minut lasketaan täältä kodista nyt ensimmäistä kertaa aikoihin viettämään vapaailtaa ilman yhtäkään lasta? Ja oikeastiko kaikki tarvittavat tavarat mahtuvat hyttysen pierun kokoiseen käsilaukkuun hervottoman vaippapakaasin sijaan?
Eräänä iltana se vapauden hetki kuitenkin koittaa. Enää viimeinen viipyilevä katse jälkikasvun suuntaan. Tarkistus, että jalassa todellakin on oikeat housut. Puoliso jossain siellä horisontissa näyttää peukkua. Ovi auki, ovi kiinni, rappuset harppoen alas vaikka hissikin olisi. MUTTA KUN TÄMÄ ON NIIN SIISTIÄ!
Perhearkitetriksen kaikki palikat osuivat edellisviikolla oikeisiin kohtiin, ja minun oli mahdollista päästä hetkeksi vapaaksi.. vankilaan! Ja koska kävi vielä uskomattomampi tuuri, sain kaverikseni toisen somemammalin, jonka kanssa kirmailla Turun iltaan, ydinkeskustaan, nauttimaan kolmesta kovasta: teatterista, viinistä ja hyvästä ruuasta.
Kipitellessäni kohti Linnankadulla sijaitsevaa Linnateatterin pihanäyttämöä ja Linnanneidot naisvankilakomediaa, ja deittiäni Arkeen kätketyn aarteen Petraa, yritin palautella mieleeni sitä hetkeä, kun olin viimeksi ollut jossain ilman lapsia.
Lasketaanko lähikauppalomat eli vartin pyrähdykset Saleen ja takaisin? Entä se vartin pötköttely jälkitarkastuksessa joskus alkukeväästä? Ehkä ei.. Haha!
Aikuisseurasaldoni vuoden ensimmäisen puoliskon osalta on siis ollut lähellä nollaa..
Ei ihme, että on hiukan jo nuppia kiristellyt!
Turhan usein sitä tulee laitettua itsensä jollekin yhdeksännelle sijalle tärkeysjärjestyksessä aivan kaikessa. Klassinen "Ostan lapselleni joka kaudelle viimeisen päälle olevat tamineet, itse kuljen kolmatta kesää hiertävissä sandaaleissa", vaikka luultavasti olisin mukavissa kengissä kaikin puolin hauskempaa seuraa. Sama pätee oman ajan ottamiseen ainakin minun kohdallani: hetken huilattuani on tämä naama taas miellyttävämpää katsottavaa kaikille muillekin. Se ikään kuin oikenee, ei ole enää nutturalla. Miksi siis pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa ihan kaikessa rauhassa viettää aikaa omien lajitovereidensa, aikuisten, seurassa. En tiedä. Teen sitä silti joskus.
Kyllä! Housut on housut, ei legginsit!
Kuva: Petra Saariranta/Arkeen kätketty aarre
Pihalle päästyäni vastassa oli perinteinen kesäteatterikeli: taivas täynnä pilviä ja tuuli niin että tukka oli lähteä. En teistä tiedä, mutta itse vietän harvinaiset vapaahetkeni mieluummin lämpimässä ja tukka kuivana. Ääriolosuhteita on lapsiperhearjessa tyrkyllä tarpeeksi muutenkin :D Kiittelin tässä kohtaa luojaa siitä, että Linnateatterin kesänäyttämö on katettu, eikä sinne tuuli tuiverra tai kylmä pääse yllättämään.
Suupieleni kääntyivät ylöspäin viimeistään siinä kohtaa, kun eteeni kannettiin ruokaa ja juomaa. Maidottomana, tietty!
Esitystä ennen tarjoiltiin ruoka, ja siitä sai nauttia esitystä katsellessa. Päädyin Vankilan johtajan annokseen, koska olen sillä tavalla päällikkö. Väliajalla sain eteeni kauneimman maidottoman jälkiruuan. Ah! Tällä imetysdieetillä olen saanut kokea niin monta annoskateushetkeä, kun kaverin lautenen on notkunut herkkuja ja omallani on ollut alastomaksi riisuttu versio. Vaan ei tällä kertaa! NAM!
Se pieni laukku. Ja iso viinini. Sekä vielä melko leveä hymyni.
Kuva: Petra Saariranta/Arkeen kätketty aarre
Otin kuvan muistoksi. Ja Petra kuvan muistoksi muistostani.
Mutta se näytelmä!
Minusta ei kovin kummoista teatterikriitikkoa saa. Sama pätee viineihin: en osaa sanoa tarkalleen mikä siitä tekee hyvän, mutta loistavan kyllä tunnistan.
Ja Linnanneidoissa oli sitä jotain, joka iski kuin tonninen leka. Ja kun sanon näin, tarkoitan että jos en nauranut röhisten kuin porsas, hirnuin Petran säestäessä vieressä. Varsinainen teatterielukka tämä Ollilan Muija.
Ohjauksesta vastaa Heidi Lindén ja dramatisoinnista Kalle Lamberg.
Kuva: Peter Nuutinen
Juonesta liikaa paljastamatta tarinan keskiössä ovat sellitoverit Petra, Petriina ja Lusija. Jengiä käy lavalla kuitenkin enemmän kuin lähikaupan synttärikahveilla mummoja, sillä näyttelijät Jenni Banerjee, Maija Andersson ja Miika Laakso tekevät jokainen useamman roolin. Tempo, jolla homma rullasi kaikkine vaihtoineen eteenpäin, oli mieletön! En tajua missä välissä kaikki vaatteet ehdittiin välillä vaihtaa, mutta jos pukusuunnittelusta vastannut Anniina Kuula haluaisi tulla vetämään jotain kurssia lapsilleni siitä, miten pukeutua voi nopeamminkin kuin vartti/sukka, tervetuloa!
Kuva: Peter Nuutinen
Tarina oli sopivan sekopäinen olematta sekava. Jopa tällainen univajeinen imetysaivo pysyi kelkassa mukana.
Uskallan suositella kaikille, jotka ovat joskus minun jutuilleni hörähdelleet. Vitsit saattavat mennä ohi, jos ei somemaailmaa tindereineen tunne, mutta enpä usko sen olevan ongelma teille. Täältähän te minutkin olette kaivaneet esiin :D
Kuva: Peter Nuutinen
Kerrassaan onnistunut ilta! Viimeistelimme sen Petran kanssa viereisessä Marinassa muutamalla mojitolla, ja kieltämättä seuraavana aamuna olo oli sen mukainen. Ihmeellistä harjoituksen puutetta! Hiukan kuin katumusharjoituksena päädyin vielä seuraavana päivänä tupperware-kutsuille. Ihan vain että pääsin laskeutumaan takaisin perheenäidin arkeen, hah! Ei vaan, kivaa sielläkin oli.
Jos vankilateema kiinnostaa enemmänkin, kesäteatterireissun yhteyteen voi varata Linnateatterin kautta myös "pitkän kakun" eli kiertokävelyn Lääninvankilassa, eli entisellä vankila-alueella. Kierroksia on tarjolla tiettyina ajankohtina joko ennen näytelmää, tai yökierroksena sen jälkeen. Spooky!
Kuva: Petra Saariranta/Arkeen kätketty aarre
Kuva: Petra Saariranta/Arkeen kätketty aarre
Me kävimme Petran kanssa tietysti myös tuolla kierroksella, Petra ties monettako kertaa ja minä ensimmäistä! En tajua miksen ole aiemmin käynyt. Mutta onneksi nyt sentään, sillä tämän kesän jälkeen kiertämään ei enää pääse. Kakolassa ja Lääninvankilassa on koittanut uusi aika: vankilarakennuksia on uudistettu asunnoiksi ja paikalle on tulossa hotellin lisäksi myös kylpylä. Kaikki nyt tehdyt muutokset on tehty vanhaa kunnioittaen ja niin hyvällä maulla, ettei voi kuin ihailla. Tsekkaa käydessäsi ainakin Kakolan vankilamyymälän rouheat tuotteet ja nappaa Kakola Brewing Companyn olut kyytipojaksi.
Perille on muuten helppo löytää, matka ei ole pitkä Linnateatterilta Kakolanmäelle, jossa Lääninvankila sijaitsee, ja matkan voi taittaa vaikka föllärilla, eli lainapyörällä. Lainauspisteet löytyvät kätevästi Linnateatterin vierestä ja pyörän voi palauttaa, ja taas napata matkaansa aivan Kakolan kulmalta, föri-lautan tuntumasta.
Musta reitti taittuu lainafillarilla muutamassa minuutissa.
Käy kuulemassa, mikä on huokausten silta, mitä tarkoittaa rundi ja miksi pululle tehtiin pieni nahkareppu ja pingpong-pallosta kypärä. Ja kuka kylpikään puurokattilassa?
Tsekatkaa! Ite tykkäsin niin näytelmästä kuin kierroksesta kuin "kako" puurosta! Ja siinä vinkki teille, mistä Kakolan nimi ehkä juontuu..
Kuva: Petra Saariranta/Arkeen kätketty aarre
Kuva: Petra Saariranta/Arkeen kätketty aarre
Se arvonta sitten?
Käy Linnateatterin sivuilla valitsemassa mihin heinäkuun näytökseen haluaisit liput itsellesi ja deitillesi. Huikkaa alle myös, koska viimeksi olit vapaalla jalalla :D
Muista jättää viestiin myös jonkinlainen yhteystieto. Edelleenkään en pääse näkemään sähköpostiosoitteita, jotka vastausviestiin siihen yhteen kenttään kirjoitetaan..
Osallistua voi torstaihin 21.6.2018 asti ja voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti.
PS. Jos et jostain syystä saisi ketään lähtemään teatterireissulle messiin, minä tulen mielelläni katsomaan uudestaan! :D
