Väsynyttä vertaistukea perhepedin pohjalta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: PORIN VILLA & PEITE

Kuvissa näkyvä sänky on Porin Villan ja Peitteen mallistosta

Tiedättekö mikä on väsyneempi kun pikkuvauvan vanhempi?
No se ikivanha vauvan vanhemmille murjaistu vitsi, että “Se nukkuu kato sitten teininä niin sikeästi, että teillä menee hermo, kun ette saa hereille, ehe ehe har har!”

Luvallani saatte kopauttaa seuraavaa tuon letkauttavaa tyyppiä sillä “Kani joka tahtoi nukkua” - kirjalla. Sopiva kopsuttelumäärä on noin 4700. Yksi kerta jokaista teini-ikään jäljellä olevaa yötä kohden. Olisi sitten siitäkin kirjasta jotain iloa.

Tiettyyn pisteeseen asti asioille jaksaa nauraa ja huumorin avulla tarpoa eteenpäin. Mutta pitkään kestänyt univaje on yksi kamalimmista asioista, joita maa päällään kantaa. Ymmärrän hyvin, miksi valvottamista käytetään kidutuskeinona. Vitsit, saati tilanteen vähättely, eivät jaksa huvittaa.

Kun on valvonut tarpeeksi kauan, alkaa nukahtamista pelätä, sillä se tarjoaa aina uuden tilaisuuden tulla herätetyksi. Rankinta koko touhussa on se, kun ei tiedä milloin saa seuraavan kerran nukkua kunnolla. Ja siinä kamalassa tilanteessa ollaa yhdessä maailman ihanimman lapsen kanssa. Hänen, jota rakastaa pohjattomasti, mutta jonka toivoisi hitto soikoon laittavan niin sanotusti sen pään tyynyyn, turvan rullalle ja rullan pyjamahousun taskuun.

Täällä on kuluneen vuonna kuljettu pää univajeesta soikeana ja yritetty löytää ratkaisua vauvan uniongelmiin. Yhtä ja toista on tullut kokeiltua. Vuosi 2018 tullaan muistamaan (jos tässä univajeessa muistijälkiä edes jää) hyssyttelyn, kyykkäämisen, heijaamisen, hieromisen, kärryttelyn, kantoreppuilun ja lantion kahdeksikkona vatkaamisen aikakautena. Testattu on myös imetysdieetit, osteopatia, vyöhyketerapia ja lääke refluksiin.

On ollut toivoa ja sysimustia hetkiä. Iloa hyvästä yöstä, ja kateutta muiden yöunista, katkeruuttakin. On ollut hetkiä, joina on ollut ihanaa vain katsella pientä nukkuvaa kääröä malttamatta itse edes liikahtaa. Ja sitten niitä, kun on ollut pakko lähteä hetkeksi pois samasta huoneesta rauhoittumaan. Huutamaan tyynyyn, itkemään suihkuun, toivomaan ihmettä tai edes vahvempaa kahvia.

Tietoa univaikeuksista etsiessäni olen saanut huomata, että väsyneen vanhemman lompakolle on kaikenlaista pyrkijää. Osa haluaa vilpittömästi auttaa ja osaakin niin tehdä. Oma lukunsa ovat he, jotka kertovat voivansa sopivaa summa vastaan ratkaista ongelmia, jotka tosiasiassa eivät sellaisia alkuunsa edes ole, vaan tavallista vauvamaista käytöstä. Esimerkiksi vauvan tarvetta saada olla vanhempansa lähellä päivin ja öin ei voida paikata lykkäämällä vauva yksikseen tärisevän patjan päälle unilaulua hoilaavaan nallen kanssa. Hyvä on muistaa sekin, että pienen vauvan kokonainen yö on 3-4 tunnin pituinen pätkä unta, hiukan isommalle vauvalle viisi tuntia ja siitä jumalaisesta 7-8 tunnista useimmat meistä pääsevät nauttimaan lapsen täytettyä kaksi. Ettei tulisi toivottua liikoja ja odotettua lapselta jotain sellasta, joka harvoin on hänelle mahdollista. Vauva ei siis ole rikki, jos hän yöllä heräilee ja haluaa maitoa ja hellyyttä.

Rajansa toki kaikella. Meillä heräillään pahimpina öinä kaksikymmentä kertaa. Se ei ole normaalia. Rankkaa on sekin, jos heräilyjä on vain muutama. Ei tässä kisassa ole voittajia.

Onneksi nyt, kun vauva juuri täytti kymmenen kuukautta, valoa on alkanut pilkahdella muualtakin kuin pimennysverhojen välistä taas liian aikaisin sarastuvan aamun muodossa. Viime viikolla vauva nukkui viidesti lähes läpi yön. Valitettavasti en tarkalleen tiedä millä tämä maailman kahdeksas ihme saatiin aikaiseksi, mutta pieni aavistus minulla on: puolisoni muutti takaisin makuuhuoneeseen yhdeksän vuodesohvalla vietetyn evakkkokuukauden jälkeen ja on alkanut hoitaa osan heräilyistä. Hän silittelee vauvan takaisin uneen, ja jos se ei toimi mitenkään päin, vauva tulee tissille jatkamaan uniaan. Yöimetys on asia, josta en ole kovin äkkiä luopumassa. Tämä toimii, enkä aio ehjää asiaa korjata. Onneks ei tarvitsekaan, ei edes hammaslääkäreiden mielestä.

Mutta miksi puolisoni on nukkunut sohvalla?

Noh, silloin kun kolmas lapsemme syntyi, tiesimme jo kokemuksesta, että pinnasänkyä on turha edes kasata. Sinne päätyisi vain puhtaat pyykit vauvan nukkuessa kainalossani vähintään ensimmäiset kuukaudet. Tiesimme senkin, että keskimmäinen lapsemme, tuolloin juuri kolme täyttänyt, vaeltelee öisin ja haluaa hänkin vielä nukkua aikuisen kanssa. Emme millään mahtuisi turvallisesti kaikki samaan sänkyyn. Tuolloin meillä oli kymmenen vuotta vanha jenkkisänky, joka jo veteli viimeisiään. Joka kerta puolisoni kääntäessä kylkeä, minä vähintään havahduin hereille. Siihen ei enää tarvittu hyrränä nukkuvaa kolmivuotiasta.

Puoliso ja keskimmäinen nukkuivat siis useimmiten sohvalla. Me aikuiset ehtisimme kyllä nukkua vieretysten vielä tulevaisuudessakin. Nyt oli pääasia, että kaikki saisivat unta maksimaalisesti ja kaksi pienintä tarvitsemansa kainalopaikan.

Josta päästään nykytilanteeseen ja siihen, miksi puolisoni teki comebackin makkariin ja miksi tämä postaus on tehty yhteistyössä Porin Villan & Peitteen kanssa: päädyimme tilaamaan heiltä uuden sängyn. Emmekä ihan mitä tahansa sänkyä, vaan luultavasti maailmankaikkeuden jumalaisimman perhepedin, joka on paitsi kaksimetriä (!!) leveä, myös suomalaista käsityötä ja ekologinen kaunokainen.

Porilaista käsityötä: Villa- ja luonnonkumitäytteinen Futon-patja ja hevosenjouhitäytteinen kasettisijauspatja

Nyt kun alla on sänky, joka ei narise ja heilu, ja jossa riittää tilaa nukkua vaikka poikittain, päätimme kokeilla osaisiko vauva rauhoittua myös miehen kainaloon yöllä herättyään. Ja sehän pahus soikoon toimi! Ei aukottomasti, mutta riittävän hyvin. Kaikista maailman jipoista ja konsteita paras meillä olikin isän kainalo, jossa voi rauhoittua ilman tissintuoksua naamassa. Ei ehkä maailman omaperäisin ratkaisu, mutta onnittelen silti meitä siitä, että tajusimme sitäkin kokeilla.
Samalla olemme aavistuksen verran äidintahdistaneet öitä. Ei mitään radikaalia, mutta kymmenestä yöimetyksestä oli varaa nipistää.. Käytännössä homma menee niin, että minä en yöunille imetä, vaan vauva rauhoittuu uneen isänsä sylissä. Näin hän on saanut hiukan siitä varmuutta itselleen, että ilman tissiäkin voi nukahtaa. Edelleen imetän päiväunille ja keskellä yötäkin. Mutta pyrimme öisin siihen, että ennen aamukahta tissiä ei ensimmäiseen inahdukseen tarjottaisi. Isän kainalo ja silittelyt usein riittävätkin. Sitten pikkutunneilla alkaa jo nälkä vaivata ja samalla olla ikävä äitiä. Yöunille mennään 21-22 välillä ja aamut alkavat usein kahdeksalta. Välissä otetaan kahdet päiväunet, joiden pituudet vaihtelevat vartista pariin tuntiin ihan planeettojen liikkeistä riippuen.

Minä olen alkanut pikkuhiljaa saada yhtenäisiä unipätkiä kun yölliset hoitovastuut on ollut helppo jakaa samassa huoneessa nukkuessamme. Ja kuin taivaan lahjana, keskimmäisen lapsen yöllinen menojalka on sekin hiukan rauhoittunut.

Olisi aika paksua väittää, että tämä uusi sänky yksin olisi ratkaissut kaikki unipulmamme. Ei kyseessä sentään mikään höyhensaarille lennättävä matto ole. Ja meillä vauva valvoskelee edelleen. Mutta kyllä minä pyörin valveilla mieluummin hyvässä sängyssä ja revin maksimaalisen ilon irti niistä vähäisistäkin tunneista, jotka saan levätä. Ero entisen ja nykyisen sängyn välillä on kuin yö ja päivä, mikä nyt toki oli odotettavissakin. Kyllä suomalainen käsityö ja laadukkaat materiaalit selän alla ihanilta tuntuvat. Hyvän sängyn, peiton ja tyynyn soisi ihan jokaiselle, riippumatta siitä pyöritäänkö sängyssä hereillä vai nukutaanko läpi yön.

“Nukkuu kuin vauva” -sanonnan lanseeraaja ei koskaan tavannut meidän vauvaamme, tai ehkä kovin montaa muutakaan.

Sängystämme löytyy villa- ja luonnonkumitäytteinen futon-patja sekä sen päältä hevosenjouhitäytteinen kasettisijauspatja. Koko komeus lepää puusälepohjaisen pellavarungon päällä. Jottei tästä yhdestä postauksesta tulisi viidentoista kilometrin pituinen, tulen tässä lähiaikoina kirjoittamaan erikseen jutun sängyn hienouksista ja siitä, miten siihen päädyimme ja kuinka siitä saatiin räätälöityä juuri meille sopiva. Tulen myös vinkkailemaan mitä kaikkea muuta kivaa Villa ja Peite valmistaa. Tokihan me myös tyynyarvonta pyöräytetään käyntiin.

Jos haluat tässä välissä jo päästä hipelöimään tuotteita, se käy kätevimmin joko Villan & Peitteen tehtaalla Porissa, tai seuraavissa liikkeissä sijaitsevissa näyttelytiloissa:
Helsinki, Aarrelanka
Oulu, Design Gardin
Kuopio, Sisustus Picaso
Turku, Sisustuksen Koodi

Ota mukaan alekoodi, joka on voimassa tästä päivästä vuoden 2018 loppuun asti, ja jolla saa Villan ja Peitteen verkkokaupan kautta tehdyistä tilauksista viiden prosentin alennuksen. Koodi on: Sormiruokaa

Ja sinulle, joka kuljet juuri tälläkin hetkellä pandan näköisenä ja pää utuisena: Ole armollinen itsellesi, ota vastaan kaikki apu (meillä käy lapsiperheiden kotipalvelu, vink vink!) ja muista: sinä riität, vaikka tuntisit olevasi pelkkä vanha ja vetelä tiskirätti. Saatat toki näyttää siltä, niin minäkin, mutta olet silti puhdasta kultaa <3