Vauvan soijarouhe-makaronilaatikko
Tänään se tapahtui! Ensikosketukseni soijarouheeseen! Otin homman ehkä hiukan tosissani, sillä rouhepussia avatessani alkoivat kädet hikoilla :D
Ensimmäiseksi kokeiluksi valikoitui makaronilaatikko, ilman jauhelijaa ja munaa.
Sain ehdottoman kiellon eräältä vegaaniystävältäni edetä soijarouhepakkauksen ohjeen mukaan, eli rouheen keittämistä hän ei suositellut, dramaattisesti: "IKINÄ! Lupaa ettet sä IKINÄ noudata sitä keittämisohjetta. LUPAA!". Oookei...
Keittämisessä on kuulemma vaarana se, että lopputulos on kasvisliemeltä maistuva kurja puuro. Uskoin kokeneempaa, ja paistaen ja hauduttamalla mentiin! Mutta en mikä keittämistä teiltä kiellä! Keittäkää pois. Itse en uskalla, en julkisesti ainakaan.
Ensikosketus soijarouheeseen, mutta samalla myös kikhernejauhoihin. Miksi sellaisetkin?
Kikherne- eli gram-jauhot ovat tässä tuomassa kiinteyttä kun munaa en halunnut laittaa. Suomeksi: tämä on vegaaninen! Sanotaanko se noin.. Luoja miten pihalla olen! Odottakaa vain kun alan puhumaan gluteenista, silloin vasta sekaisin ollaankin. Olen luultavasti Suomen eniten pihalla oleva ruokabloggaaja.
Mutta Simppeli goes vegan, varovasti ja kompastellen!
Vinkin kikhernejauhoista sain Chocochilin Elinalta, joka on vegaaniruokaguru (ja turkulainen!) Elina lupaili, että saan häneltä kysellä kaikkea. Voi minkä meni lupaamaan :D Saatan alkaa muina fanityttöinä hengailla hänen kaupallaan samalla kaiken tiedon imien..
Mutta reseptiin! Joko kerroin että jännitti! Kun olin paistellut tuon soijan valmiiksi, annoin Iriksen maistaa. Tosi lupaava alku, sillä hän vaatii jatkuvasti "Lissää, lissää!" ja kun kaadoin soijapaistokseni kulhoon odottelemaan ja käänsin selkäni, oli Iris kauhomassa rouhetta kitusiinsa kaksin käsin.
Edelleen, kärsivällisyyttä rakkahani. Jos jokin työvaihe näissä vegaanitestailuissani tuntuu oudolta, turhalta tai muuten puhun ihan puuta heinää: vetäkää hihasta! Opin tosi mielelläni lisää :)
Kännykkänäpsäys siitä, miltä paistokseni näytti.
Kun olin paistellut tuon soijarouheen valmiiksi, annoin Iriksen maistaa. Tosi lupaava alku, sillä hän vaatii jatkuvasti "Lissää, lissää!" ja kun kaadoin soijapaistokseni kulhoon odottelemaan ja käänsin selkäni, oli Iris kauhomassa rouhetta kitusiinsa kaksin käsin.
Ja arvatkaa mitä! Kun Iris heräsi päiväuniltaan, hän söi koko lautasellisen valmista makaronilaatikoa!
Omat makunystyräni vielä totuttelevat. Ei tämä siis missään nimessä ollut "pahaa", mutta oma suu kaipaisi varmasti vielä tuhdimmin mausteita, jotta tuo jännä "jauhomainen" maku vähän peittyisi.
Koostumus on melko hyvin kasassa pysyvä. Seuraavaksi testaan tämän muffinsien muodossa.
Sen verran vielä, ennen kuin ryntäätte kokkailemaan :D
Tämän reseptin ikäraja on 7(-8)kk, koska se sisältää soijaa ja soija on palkokasvi. Eli sitä siis koskee ihan ne samat suositukset palkokasvien aloittamisesta kuin muitakin papuja, herneitä ja linssejä.
