Tuotetestaus: BerryPicker-murot
Yhteistyössä BerryPicker
"Hitaita hiilareita. Runsaasti kuituja. Paljon marjaa. Ei sakkaroosia. Suomalaiset raaka-aineet. Luomu." Näin lupaa valmistaja.
"Minkä ikäiselle nämä sopivat? Onko 0,3g/100g suolaa paljon? Miltä ne maistuu? Mitä on isomaltuloosi?" ovat yleensä kysymykset, joita Simppelin FB-ryhmässä pohditaan, kun muro- ja myslikeskusteluissa nousee esille BerryPickerin mustikka- ja puolukkamurot.
Pakko oli päästä minunkin testaamaan. Niin söpö pakkauskin! Vaan kuinkas kävikään.
Meidän lähikaupasta ei BerryPickereitä löytynyt ja marketeista en koskaan muistanut katsella. Hyllymetritolkulla kyllä löytyi muroja ja myslejä, joista saisi voita lisäämällä keksejä. Kunnes eräänä päivänä tajusin, että kappas vaan, mullahan on suu jonka saa auki. Kävelin lähikauppaani ja vedin kauppiasta hihasta ja pyysin häntä näitä muroja tilaamaan. Kauppias teki sen mielellään. Ja parin päivän päästä päästiin testaamaan mustikka-BerryPickereitä. Koska ne olivat menestys, ajattelin että näistä voisi kertoa blogissakin. Otin BerryPickeriin yhteyttä ja kysyin, että haluaisivatko he lähettää minulle testiin myös puolukkaa. Ja kyllä halusivat. Joten nyt päästään tekemään muroanalyysiä!
"Mutsi, tuo sakset!"
Musti- ja puolukoita :D
Aloitetaan valmistajan lupauksista:
Hitaat hiilarit, mitä ne ovat? Hitaat hiilihydraatit nostavat verensokeria hitaasti ja pitävät sen tasaisena. Hitaita hiilihydraatteja on mm. täysjyväviljoissa, joita myös BerryPickerin muroista löytyy.
Runsaasti kuitua, eli mikä on runsaskuituisen määritelmä? Esimerkiksi leipää, jossa on vähintään 6g/100g kuitua, saa kutsua runsaskuituiseksi. BerryPickerin muroissa kuitua sadassa grammassa on hiukan yli kahdeksan grammaa, eli melkein saman verran kuin tavallisessa ruisleivässä.
Paljon marjaa. Molemmissa muroissa on marjaa 3,5%. Onko se paljon? Mitä olen kyttäillyt muro- ja myslipaketteja, tuo on mielestäni aika perusmäärä. En löytänyt virallista määritelmää sille, että paljonko marjaa tuotteessa pitää olla, jotta sitä on runsaasti.
Ei sakkaroosia eli tavallista valkoista sokeria. Ei ole, ei. Näissä on isomaltuloosia, josta luennoin hieman alempana.
Suomalaiset raaka-aineet & luomu. Näin on. Lisäksi nämä on valmistettu Suomessa. Tästä isot pisteet minulta.
Ja sitten Simppelissä pyörivät kysymykset:
Minkä ikäiselle nämä sopivat? Hankalaahan näitä on ilman pinsettiotetta syödä, joten odottelisin sen ilmestymistä.
Jos kaikki muroissa käytetyt ainekset sopivat, ei näissä ole mielestäni mitään mikä ei pikkuihmisille kävisi.
Mitä näissä sitten on? Luettelen paketin kyljestä: täysjyvävehnäjauho*, spelttijauho*, isomaltuloosi, täysjyväruisjauho*, vehnäjauho*, kuivattu marja* (mustikka tai puolukka, riippuen paketista), hedelmäsokeri, suola ja luontainen mustikka-aromi.
*-merkityt luomua.
Mitä tuo hedelmäsokeri tuolla tekee, miksi se on siellä? En osaa sanoa. Jos en itse tässä keksi, tai joku teistä, kysyn sitä valmistajalta, jos joku haluaa tietää.
0,3g/100g suolaa, onko se paljon vai vähän? Se on vähän se. Leipää saa myydä vähäsuolaisena, jos siinä on suolaa 0,7g/100g tai alle. Alla kuva havainnollistamaan.
Näin monta muroa menee sataan grammaan. Tässä satsissa on 0,3 grammaa suolaa. Se on vähän.
Miltä ne maistuvat? Itse en ole koskaan oikein oppinut syömään muroja, joten en osaa kauhean hyvin verrata näitä mihinkään muihin muroihin. Ja koska taapero ei osaa puhua juuri muutama käskysanaa ja kiljahdusta enempää, päädyin ottamaan videon. Jestas, että tällaisen kuvaaminen oli outoa! Mutta kun kerran lähdettiin tällaista tekemään, alettiin myös hifistellä ja lisättiin mukaan melko tunnelmallinen musiikkikin :D Oikeasti se musiikki on siinä siksi, että taustalla pörisi kahvinkeitin ja oma ääni kuulosti niin hölmöltä.
Näissä muroissa on ihan oikeasti makua ja koostumus on mukavan rouskuva, muttei sellainen, että saa pidätellä hengitystä ja jännittää selviääkö lapsi niiden syömisestä. Nämä murenevat kyllä suuhun kun niitä siellä pyörittää. Mukavan napakka suutuntuma ja makeus on sellainen hillitty omasta mielestäni. Ei ätläkkä.
Nää menee meillä kuivina, maidolla ja jogurtin koristeena. Mutta lähinnä meillä syödään muroja reissussa välipaloina tai silloin, kun iskee puurolakko. Oon tarjonnut näitä myös silloin, jos ollaan pidetty leffailta ja me isot ollaan syöty jotain sellaisia snäksejä, jotka ei taaperolle vielä sovi.
Osana monipuolista ruokavaliota ja silleen, koska en usko, että mitään tuotetta kannattaa yksinomaan kilotolkulla joka päivä vetää.
Puolueellinen mielipiteeni on se, että tämän suloisempaa vakavaa pientestihenkilöä ei ole keksitty.
Mutta molemmat, niin puolukka kuin mustikkakin, siis maistuvat. Ja maistuvat ehkä liiankin hyvin, jos sellaista asiaa on olemassa. Meillä BerryPickerit ovat aiheuttaneet lievämuotoisen addiktion. Murot on pidettävä hyllyssä takarivissä tai taapero huutaa paketin nähdessään "TÄTÄ!" niin kauan kuin energiaa riittää. Ja sitähän taaperoissa on melko pohjattomasti.
Energioista päästään aasinsillan kautta puhumaan siitä isomaltuloosista. Aiheesta voi lukea valmistajan sivuilta, mutta musta itsestäni on aina hauska vielä tupla- ja triplatsekata hommat muistakin lähteistä. Aloin siis googlata ihan vimmatusti ja tällaiseen lopputulokseen tulin:
Isomaltuloosi on sokerijuurikkaasta erotettu sokeri. Se on EU:n hyväksymä uuselintarvike. Isomaltuloosista saa energiaa ilman, että se aiheuttaisi tavallisen valkoisen sokerin, eli siis sakkaroosin, tavoin verensokerin heilahduksen eli ns. sokeripiikin. Isomaltuloosi imeytyy hitaasti, siksi piikkiä ei synny. Myös hampaat kiittävät, sillä isomaltuloosi ei kelpaa kariesbakteerien ravinnoksi, kuten tavallinen sokeri. Jos ymmärsin lukemani oikein, tämä johtuisi siitä, että isomaltuloosi ei pilkkoudu suussa esimerkiksi glukoosiksi (joka siis sakkaroosin ohella on kariesbakteerien lempiruokaa) vaan tämä tapahtuu vasta vatsassa. Vaikka isomaltuloosi on hammasystävällinen vaihtoehto, ei muroja silti kannata napostella aterioiden välillä. Tietenkään. Mitään ei kannata.
Hienosti sanottuna: Tuotteen glykeeminen indeksi on matala. BerryPicker-murojen vaikutus verensokeriin on siis tasainen ja niistä vapautuu energiaa hitaasti.
Simppelisti sanottuna: Näillä muroilla lapsesi ei mene sokerihumalaan ja pörrää ympäriinsä holtittomasta ja sitten väsähdä. Näillä pysyy nälkä kurissa kauemmin, jos vertaa sokerimuroihin.
Pakkauskoko on 250 grammaa ja hinta on nelisen euroa, kaupasta riippuen.
Koska jaksoit urhoollisesti lukea muroanalyysimme ja vieläpä luentoni isomaltuloosista, olet ehdottomasti ansainnut seuraavan tiedon: ARVONTA!
Arvon täällä blogissa kaksi tuotepakettia ja Instagramin (@simppeli_sormiruokakeittio) puolella yhden. Tuotepaketti sisältää paketillisen mustikkamuroja ja paketillisen BerryPickerin toista tuotetta, puuroa. Siitäkin lähtee mustikkaversio.
Kommentoi alle onko BerryPicker tuttu ja jätä jonkinlainen yhteystieto.
Arvonnat suoritetaan torstaina 15.9. klo 18:00.
