Sormiruokailu on yksikertaistetusti sitä, että lapsen annetaan syödä itse.

Soseiden ja lusikalla syöttämisen sijaan lapselle tarjotaan sellaisia ruokia, joista hän saa omilla käsillään kiinni ja jotka hän saa itse vietyä suuhunsa.  

Suomalainen käännös "sormiruokailu", termille baby-led weaning,  on tässä kohtaa hieman hämäävä. Kunhan taidot ja motoriikka ensin hieman karttuvat, lapsi voi syödä ruokansa myös lusikalla ja haarukalla - ihan itse. Ja silti lapsi on edelleen sormiruokailija.

Kyseessä on paremminkin lapsentahtinen siirtyminen kiinteisiin ruokiin - lapsi päättää miten paljon mitäkin tarjoitusta vaihtoehdoista syö, ja tyyli on vapaa. Vanhemman tehtäväksi jää tarjota monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita.

Sormiruokailu on, varsinkin sen ollessa lapsen pääasiallinen tapa ruokailla, lapsen ehdoilla etenemistä. Lapsi saa itse määritellä mitä hän syö, paljonko ja missä tahdissa. Hän on alusta asti aktiivinen osallistuja perheen ruokapöydässä. Samalla muillakin on mahdollisuus keskittyä omaan ruokailuunsa, vaikka sormiruokailijaa toki pidetäänkin silmällä. Sormiruokailun avulla lapsi oppii motorisia taitoja. Hän saa myös tutustua ruokaan paitsi maistaen, myös kosketellen, tutkien ja katsellen.

Sormiruokailu voi, varsinkin alkuun, olla sotkuista puuhaa. Mutta tekemällä oppii ja sotkuinen vaihe olisi luultavasti edessä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

Sormiruokailu helpottaa myös kokkailua keittiössä, koska lapsi voi alusta asti syödä monia samoja ruokia muun perheen kanssa, kunhan muutamat pikkulapsille sopimattomat aineet vain on jätetty pois.

Se, miten paljon lapsi sormiruokailee, on siis perheestä kiinni. Toisissa perheissä lapsi syö kaiken itse. Toiset taas sormiruokailevat soseiden ohella ns. osittain.

Oli tyyli mikä tahansa, muutamaa asiaa tulee pohtia ennen kuin lapsi on valmis aloittamaan kiinteät ruoat millään tekniikalla. Tärkeimpiä näistä ovat lapsen osoittamat valmiudet ja turvallisuus (joista omat kappaleensa alempana).

Jos kyseessä on täysiaikaisena ja -kokoisena syntynyt perusterve ipana, useimmat alkavat osoittaa valmiuksia kiinteiden ruokien aloittamiseen noin 5-7 kuukauden ikäisinä.

Lapsen valmiuksista kertovat mm. seuraavat asiat:

• Seuraa kiinnostuneena muiden ruokailua ja tavoittelee ruokia.
• Hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa.
• Saa ruoan poimittua itse käteensä ja vietyä sen itse suuhunsa.
• Osaa käsitellä ruokaa suussaan niin, että ei kielellään "kolaa" kaikkea ulos suustaan.
•  Osaa istua syöttötuolissa itse tai hyvin vähäisellä tuella. Vaihtoehtoisesti hän osaa istua aikuisen sylissä tukevassa pystyasennossa.

Lapsi on siis valmis siirtymään kiinteisiin ruokiin yleensä silloin, kun kaikki ylläolevat kohdat täyttyvät hänen kohdallaan. Jokainen lapsi on silti yksilö, ja jos jokin lapsen valmiuksissa mietityttää, keskustele asiasta vaikka neuvolassa.

Jos aikuinen osaa sormiruokailun perussäännöt, sormiruokailun sanotaan olevan ihan yhtä turvallista kuin soseruokailun.

Tärkeimmät turvallisuustekijät ovat lapsen tukeva istuma-asento, kakomisrefleksin ymmärtäminen ja jatkuva valvonta.

Ennen kuin mitään ruokailuja voidaan aloittaa, lapsen tulee osata istua tukevasti syöttötuolissa itse tai hyvin kevyellä tuella. Jos lapsi ei voi istua syöttötuolissa, hän voi ruokailla aikuisen sylissä, mutta silloinkin suorassa ja pystyasennossa. Tukeva pystyasento varmistaa sen, että lapsi ei saa vedettyä ruokaa väärään kurkkuun. Sitterit ja bumbot eivät sovellu ruokailupaikoiksi varsinkaan sormiruokailijalle, koska niissä asento on aina joko liian takakeno tai eteenpäin kumartuminen ei ole mahdollista.

Toinen tärkeä turvallisuustekijä on kakomisrefleksin ymmärtäminen. Aikuinen alkaa kakoa vasta kun ruoanpala on jo menossa kielen takaosassa syvällä. Pieni lapsi kakoo huomattavasti paljon aiemmin, koska heillä refleksi laukeaa jo suun etuosassa. Kun lapsi kakoo, hän ei ole vaarassa ja ruoanpala on vielä hyvän matkan päässä hengitysteistä. Aikuisen on annettava lapsen kakoa hetki rauhassa. Sormet on siis ehdottomasti pidettävä tässä vaiheessa kurissa. Pahimmassa tapauksessa aikuinen saa näppeinensä aikaiseksi sen, että ruoanpala menee syvemmälle lapsen kurkkuun.  Kakoessaan lapsi saattaa jopa oksentaa, mutta se ei ole vaarallista. Jos lapsi ei kakomisesta huolimatta saa ruoanpalaa siirrettyä takaisin suun etuosaan, on aikuisen aika toimia. Hiljaiseksi mennyt lapsi ei ole hyvä asia, vaan hän voi olla avun tarpeessa. Tästä syystä, ja ruokailutavasta riippumatta, jokaisen olisi hyvä kerrata ensiapuohjeet.

Lasta ei saa koskaan, missään tilanteessa, jättää syömään ilman valvontaa. Sen lisäksi, että lapsi saattaa yksi päivä keksi miten syöttötuolista kiivetään pää edellä alas, on riskinä myös se, että lapsi tukehtuu aikuisen kuulematta pienintäkään varoitusääntä. Ruokailun jälkeen on myös hyvä heti siivota lattialle pudonneet tähteet, jotta lapsi ei syö niitä lattialta yksin ollessaan vanhemman silmän välttäessä.

Tässäpä onkin kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Paljon riippuu siitä, minkä ikäinen lapsi on kiinteät ruoat tai sormiruokailun (jos kiinteät on aloitettu sosein) aloittaessaan. Myös se, mitä perheessä muutenkin syödään, vaikuttaa asiaan. Sormiruokailun yksi idea onkin se, että lapsi söisi alusta asti muun perheen kanssa melko samaa ruokaa. Muita aloitukseen vaikuttavia asioita ovat lapsen taidot ja myös hampaiden määrä. Lisäksi lähisuvun mahdolliset allergiatkin voivat vaikuttaa siihen mitä ja missä järjestyksessä on hyvä tarjota.

Helppoina aloitusruokina voisi kuitenkin mainita esimerkiksi höyrytetyt tai keitetyt vihannes- ja juurelohkot. Ruodoton kala, hedelmät (pehmeähköt, tai sellaisiksi höyrytetyt) ja mureat lihasuikaleet ovat myös hyviä aloitusruokia.

Kaiken voi alkuun valmistaa niin pehmeiksi, että aikuinen saa ne kielellään muusattua kitalakeaan vasten. Tällaisesta koostumuksesta hampaattominkin lapsi selviää.

Palojen pitää olla reilun kokoisia. Muuten lapsi ei saa niistä otetta ja ne katoavat pieneen nyrkkiin. Muutenkin sormiruokailussa edetään koon suhteen päinvastaisesti kuin soseruokailussa (sileästä karkeaan soseeseen). Sormiruokailija harjoittelee ensin isoilla paloilla ja siirtyy pinsettiotteen ja muun motoriikan tarpeeksi kehityttyä pienempiin paloihin.

Pienille maistelijoille sopivia reseptejä löytyy blogista. Reseptien ikäsuositukset alkavat 6 kuukauden iästä. Jos raaka-aineet sopivat lapsellesi jo aiemmin ja hän on muilta valmiuksiltaan kypsä aloittamaan sormiruokailun jo ennen tuota ikää, voit niitä hänelle tarjota. Ikärajaksi olen valinnut tuon 6 kuukautta myös siksi, että en halua ottaa sen suurempaa kantaa siihen, milloin täysimetys tulisi lopettaa. Valinta on perheen tässäkin.

Ruokia, joita pikkulapsille ei anneta tukehtumisvaaran vuoksi lainkaan, ovat esimerkiksi kokonaiset pähkinät, kokonaiset viinirypäleet ja kokonaiset kirsikkatomaatit. Myöskään kivelliset hedelmät kivineen, ruotoinen kala, rustoinen liha, tai mitkään muutkaan sellaset ruoat, jotka kokonsa tai rakenteensa puolesta aiheuttavat tukehtumisvaaran, eivät sovi pienille lapsille.

Mitään yhtä oikeaa määrää kiinteille ruoille ei ole. Lapset ovat yksilöitä. Makuannokset riittävät varsinkin alkuun, ja sillä tarkoitetaan lusikan kärjellisen kokosia annoksia. Määrät kasvavat yleensä lapsen mukana. Välillä annoskoot saattavat pienetäkin, ja sekin on normaalia. Osa lapsista innostuu kiinteistä ruoista samantien, toiset lämpiävät asialle vasta ajan kanssa. Sormiruoassa kannattaa ottaa huomioon myös se, että joihinkin soseisiin verrattuna ne ovat "täydempää tavaraa", koska niihin ei ole lisätty esimerkiksi vettä.

Luota lapseesi, yleensä hän on paras asiantuntija sen suhteen paljonko ruokaa juuri hän tarvitsee. Ja muista, että alle yksivuotiaan tärkein ravinnonlähde on maito, joka on joko äidinmaitoa tai korviketta.

Jos lasta imetetään, äidinmaito riittää yleensä ensimmäisten kuuden kuukauden ajan ainoaksi ravinnonlähteeksi (D-vitamiinia lukuunottamatta) lapselle, joka on syntynyt täysiaikaisena ja normaalipainoisena. Ja jos lapsi ei saa lainkaan äidinmaitoa, kiinteät ruoat voidaan aloittaa 4-6 kuukauden iässä.

Mutta riippumatta siitä, kumpaa maitoa lapsi saa, on maito silti se ykkönen alle yksivuotiaalle. Kiinteisiin ruokiin vasta totutellaan, eikä niillä ole tarkoitus korvata äidinmaitoa tai korviketta kokonaan. Alle yksivuotias lapsi voi siis ennen kiinteää ateriaa nauttia maitonsa, ja usein niin kannattaakin toimia, varsinkin, jos halutaan turvata imetyksen jatkuminen.

Normaali kasvu on tärkein mittari siinä, saako lapsi tarpeeksi ravintoa. Ei se, söikö lapsi sen kuuluisan pilttipurkillisen verran, vai peräti liikaa. Annoskokoja ei ole mielekästä vertailla ja huolestua, jos naapurin lapsi syö erikokoisia annoksia. Kaikista kasvuhuolista kannattaa silti kertoa aina neuvolassa.

Se, kuinka nopeassa tahdissa erilaisia ruokia voi lapselleen tarjota, riippuu tämän iästä. Nelikuisille tarjotaan usein yhtä ruokaa muutaman päivän ajan ennen kuin siirrytään seuraavaan. Puolivuotiaan suolisto on jo sen verran kehittyneempi, että uusia ruokia voi lisätä nopeammalla tahdilla, vaikka uuden joka päivä.

Sormiruokailun ABC on osio, jota tulen päivittämään ja täydentämään tarvittaessa. Huomautan, että en ole ravitsemusalan asiantuntija. Muista tämä lukiesssasi. Jos tekstiini on livahtanut asiavirheitä, olethan yhteydessä niin tarvittaessa korjaan asian kuntoon.

Lähteinä olen käyttänyt seuraavia:

Gill Rapley and Tracey Murkett: Baby-led Weaning, helping your baby love good food

SYÖDÄÄN YHDESSÄ - ruokasuositukset lapsiperheille