Lapsiperheiden kotipalvelu - apukädet ja yksi turvallinen syli lisää

Lapsiperheiden kotipalvelu - apukädet ja yksi turvallinen syli lisää

Avun pyytämisestä pitäisi olla ylpeä. Siitä, että tuntee oman jaksamisensa rajat ja saa suunsa auki ajoissa, tulisi myöntää mitali.

Vaan usein sitä ajattelee juuri toisinpäin. Aivan kuin se, että tarvitsee vähän jeesiä, tarkoittaisi että on hävinnyt. Game over, luuseri.

Hiukan näin ajattelin itsekin, kun totesin syyskuun lopussa, Filipin ollessa noin yhdeksänkuinen, ettei arki rullaa todellakaan mukavasti. Elämä tuntui selviämistaistelulta.

Silti vielä mietin, kehtaanko pyytää apua.

Pyörittelin hikisissä näpeissäni lappua, jolle olin kirjoittanut lapsiperheiden kotipalvelun perheohjaajan numeron. Uskallanko soittaa? Mitä nekin ajattelevat? Tai muut, jotka tästä kuulevat? Mehän olemme ihan “tavallisia”, voiko apua edes saada? Ja jos minä saisin apua, olisiko se joltain toiselta pois? Onko sitä aivan epäonnistunut vanhempi, jos toteaa että jaksamisen raja häämöttää jo horisontissa? Entä onko tämä tunne enemmän häpeää vai surua?

Keräsin rohkeuteni ja soitin. Onneksi soitin.

Puhelimeen vastanneelle perheohjaajalle kerroin kaunistelematta millaiseksi arkemme oli muuttunut. Tahmeaksi. Hiukan jo ilottomaksi. Stressaavaksi. Selvitymiseksi ja pärjäämiseksi.

Kerroin saman minkä teille blogiin ja instaan jakamassani pätkässä:

Koko postaus    täällä   .

Koko postaus täällä.

Kerroin, että oloni on äreä, itkuinen ja loputtoman väsynyt. Kerroin, että olin valvonut enemmän ja vähemmän yhdeksän kuukautta ja päivät yritin tulla jotenkin toimeen vauvan kanssa, joka halusi lähinnä olla sylissä. Siihen päälle vielä kaksi isompaa lasta, jotka hekin haluavat tietysti minusta osansa. Ja ne kotityöt.

Kaikki oli liikaa.

Tuntui kuin olisin katsellut elämääni vierestä kykenemättä enää kunnolla osallistumaan siihen. Väsymys oli kuin pään yli vedetty musta huppu. Ilo tuntui valuvan sormien välistä. Iltaisin, puolisoni tullessa töistä, tahdoin vain olla yksin.

Enkä minä halunnut olla sellainen.

Tiesin myös, että vaikka arki lapsiperheessä on hektistä ja siihen kuuluu useampi kauhallinen väsymystä ja ehkä noin teelusikan kärjellinen omaa aikaa, ei elämän kuitenkaan kuulu tuntua upottavalta suolta.

kotipalvelu.jpg

Perheohjaaja sanoi tulevansa jo saman viikon aikana kotiimme kartoituskäynnille.

Ja kun hän tuli, kerroin meistä lisää.

Kerroin, että raskainta ei edes ole valvominen ja univaje. Kurjimmalta tuntuu se, ettei ikinä uskalla rentoutua ja vaikka nauttia kupillista kahvia, koska pelkää hetken katkeavan heti alkuunsa. Olisi ihanaa saada joskus tehdä jonkin asian alusta loppuun asti valmiiksi ilman, että sen tekee hätäisin käsin. Loputtomat keskeytykset, tai niiden pelkääminen,  ja hälytysvalmiudessa oleminen olivat ne asiat, jotka tekivät arjesta harmaata.

Perheohjaaja puolestaan kertoi, että lapsiperheiden kotipalvelu on luotu juuri tällaisia tilanteita varten: kun kaivataan arkeen pientä tukea, jonka avulla saadaan asiat rullaamaan vähän paremmin. Tuki on lyhytkestoista, muutaman kuukauden mittaista ja sitä voi saada vaikkapa silloin, jos perheessä on erotilanne, joku perheessä sairastuu vakavasti, lapsi ei nuku tai muuten tilanne käy kuormittavaksi. Syitä on monia. Yhteistä niille on kuitenkin tämä: lapsiperheiden kotipalvelu kurvaa paikalle matalalla kynnyksellä ottamaan kopin siitä kupista, joka uhkaa mennä nurin.

Meidän kohdallamme päätös oli selvä: olimme oikeutettuja kotipalveluun kahdesti viikossa kaksi tuntia kerrallaan.  Se tuntui samaan aikaan helpottavalta ja surulliselta. Meidän arkemme on raskasta. Mutta nyt meille tulisi joku, joka auttaisi keventämään arkilastia. Viihdyttäisi vauvaa sillä aikaa, kun minä tekisin kotona mitä ikinä nyt haluaisinkaan. Paitsi siis töitä-töitä, sillä niitä ei kotipalvelun aikana saa tehdä. Kaiken puuhastelun tulee liittyä kodinhoitoon tai lepäämiseen. En siis voisi yhtäkkiä saada jumppakärpäsen puremaa tai lähteä hierontaan. Kaupassa kyllä voisin käydä tai lääkärissä, ja sitä rataa.


Kotipalvelua varten saimme kaupungilta palvelusetelin, joka kattaa meidän tapauksessamme suurimman osan kuluista. Setelin suuruus riippuu tuloista. Osalle se riittää kattamaan, palveluntuottajan taksoista riippuen, kaikki kulut. Loput maksavat erotuksen itse. Meidän setelimme arvo on noin 20 euroa. Edullisimpien palveluntuottajien tuntitaksat täällä meillä ovat noin 28€/h.

Mikä siis on palveluntuottaja?

Sain perheohjaajalta listan yrityksistä, jotka kotipalveluita tuottavat. Minun tehtäväni olisi valita niistä yksi, ja valitsemastani yrityksestä sitten joku tulisi meille kotiin auttamaan. Perheohjaaja vielä muistutti, että jos ensimmäisen kanssa kemiat eivät kohtaisi, työntekijää saisi vaihtaa. Tärkeintä olisi, että kuka meille sitten saapuisikaan, hän sopisi juuri meille.

Yrityksiä oli listalla kymmeniä. Ensimmäiseksi vedin yli kaikki kalleimmat yritykset. Sitten todella isot yritykset. Pieni on kaunista, tai jotain sellaista. Tämän jälkeen rajasin pois ne palveluntuottajat, jotka kertoivat olevansa erikoistuneita vanhustenhoitoon. En halunnut vauvalleni vanhustenhoitajaa, aivan kuten en haluaisi mummolleni lastenhoitajaa. Jäljelle jäi muutama yritys, joista summanmutikassa valitsin yhden.

Ja minulle kävi todellinen munkki.

Ensinnäkin tuon yrityksen omistaja oli aivan ihana. Hän otti tilanteesta heti kopin. Kuunteli ja ymmärsi. Sanoi palaavansa asiaan heti seuraavana päivänä kunhan ensin hetken miettisi, kuka hänen työntekijöistään olisi juuri oikea meille.

Sitten tapahtui se suurin onni: meille osui heti ensimmäisellä yrittämällä työntekijäksi todellinen timantti : Jessica <3

lapsiperheiden kotipalvelu

Hän tuli, nappasi Filipin syliinsä ja siihen syliin Filip myös nukahti. Sillä aikaa minä selvitin kolme korillista puhdasta pyykkiä ja pesin vessan.

Seuraavalla kerralla hän leikki Filipin kanssa ja minä tein sormiruokaa koko pakkasen täyteen. Kolmannella käynnillä Filip nukkui ja siivosimme Jessican kanssa yhdessä koko kämpän. Mitä luksusta!

Yleensä vähän vuorottelemme sen suhteen mitä teemme: välillä minä olen Filipin kanssa ja Jessica siivoilee, tai sitten he leikkivät ja minä teen mitä ikinä teenkin.

Me saimme aluksi palvelusopimuksen yhdeksi kuukaudeksi. Sitten sitä jatkettiin kaksi kuukautta, ja nyt vielä joulukuussa luvattiin, että sopimus jatkuu ainakin helmikuulle. Hyvää sopimusta on kuulemma turha katkoa heti alkuunsa. Ensimmäiset viikot kotiavun kanssa menivät hiukan kuin toipumiseen. Nyt, kun sopimusta on takana useampi viikko,  olen osannut todella jo nauttia tästä kaikesta. Ja se on koko homman tarkoitus.

Odotan näitä kotipalvelupäiviä aina todella paljon! On helpompaa kestää keskeneräisyyttä, sotkua ja kiirettä, kun tietää, että vaikkapa ylihuomenna saan taas kaksi tuntia puuhailla, tai olla puuhailematta, juuri sitä mitä haluan.

Näinä viikkoina olen käynyt kaupassa, siivonnut parvekkeen, järjestellyt lastenhuonetta, pötkötellyt sohvalla ja vaihtanut kukkasiin multia sillä aikaa kun Jessica on ollut meillä. Olen tehnyt juuri sitä, mitä milläkin hetkellä olen halunnut tehdä. Ilman, että se on ollut poissa Filipiltä. Ilman, että olen joutunut potemaan tekemisistäni huonoa omaa tuntoa. Olen vain ollut, tehnyt ja puuhannut ja saanut kerrankin tehtyä jonkin asian alusta loppuun asti.

Meillä on käynyt hurja tuuri siinä, että meillä käyvä “apuihminen” jakaa kanssamme samat arvot ja periaatteet. Voin hyvillä mielin antaa vauvan vaikkapa ruokailla hänen kanssaan: Jessica on samaa mieltä siitä, että tuputtaminen on turhaa ja pudonneista perunoista ei moitita.

kotipalvelu simppeli sormiruokakeittiö.jpg

Lisäksi näillä kahdella on ihan omat juttunsa <3

Filip kujeilee ja höpsöilee Jessica kanssa ihan omalla tavallaan.

Yksi ihanin muisto tältä kotiapukaudelta on tämä:
Filip nukahtaa usein Jessican syliin. Toisinaan hän vain torkahtaa, ja herää sitten pian. Ja se ilme Filipin kasvoilla kun hän huomaa Jessican vielä olevan siinä! Täynnä onnea!

Lottovoitto. Ihan meille kaikille <3

lapsiperheiden kotipalvelu

Lapsiperheiden kotipalvelu on sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaista lapsiperheille suunnattua varhaista tukemista. Lapsiperheiden kotipalvelu on tavoitteellista, suunnitelmallista ja määräaikaista. Kotipalvelulla tuetaan perheen omien voimavarojen vahvistumista ja arjessa selviytymistä.

  • raskauteen tai synnytykseen liittyvä perheen palveluntarve

  • vauvan hoitoon liittyvä tuentarve

  • monikko- ja /tai suurperheeseen liittyvä tuentarve

  • aikuisen tai lapsen sairastumisesta johtuva lyhytaikainen avuntarve

  • perheenjäsenen kuolema

  • asioinnin tarve, esim. lääkärin määräämät sairaala- tai terapiakäynnit

  • vanhemman äkillinen tai pitkäaikainen väsymys tai uupumus

  • vanhemman kirurginen toimenpide

  • äkillinen lapsen vakava sairaus tai vamma

  • äkillisestä kriisistä tai muusta erityistilanteesta johtuva käytännön avuntarve

    (Lähde: siunsote.fi)

    Käytännöt vaihtelevat kunnittain. Laita Google laulamaan ja vaadi saada apua. Sinä olet ihan takuulla sen arvoinen!

(Jessicasta puhutaan toki nimellään ja kuvillaan hänen luvallaan <3 )

Tunnelmia vuoden takaa: pienen ihmeemme synnytyskertomus WhatsApp-viesteissä ystävilleni

Tunnelmia vuoden takaa: pienen ihmeemme synnytyskertomus WhatsApp-viesteissä ystävilleni

En usko uudenvuodenlupauksiin, mutta...

En usko uudenvuodenlupauksiin, mutta...